Rantakatu 26:ssa sijaitseva tontti kuuluu Raahen vanhimpaan osaan ja se lienee ollut asutettu jo 1600-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Nykyiset asukkaat viihtyvät vanhassa talossa.
Rantakatu 26:ssa sijaitseva tontti kuuluu Raahen vanhimpaan osaan ja se lienee ollut asutettu jo 1600-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Ensimmäisen kerran se esiintyy rajattuna ja mitattuna Cajanuksen asemakaavassa vuodelta 1750.
Tontti sai nykymuotonsa 1700-luvun alkupuoliskolla. 1700-luvun rakennuskannasta ei ole varsinaista tietoa, mutta Raahen museonjohtaja Eija Turunen on selvittänyt tontin asukkaita 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun loppuun. Hänen antamien tietojen mukaan tontilla asui 1700-luvun loppupuolella pari sukupolvea Hofbergeja.
Raahessa sattui vuonna 1810 suurpalo, jossa iso osa kaupungista paloi maan tasalle. Tälle kiinteistölle palo ei kuitenkaan ulottunut.
Äkäinen postimestari
Tontti siirtyi vuonna 1818 kaupunginviskaali Gustaf Levoniuksen omistukseen, jolloin myös nykyinen asuinrakennus rakennettiin. 1800-luvulla tontilla asui muun muassa kaupungin kasööri Fredrik Levonius, vahtimestari Johan Mathlin, kippari Fredrik Fontell, postimestari Johan Fredrik Randén, piirilääkäri Johan Justus Staudinger ja kaupunginlääkäri Neovius.
”Jotkut laivanvarustajat olivat äkäisiä, kun merimiehet kirjoittelivat kotiinsa niin kovin useasti, ’että joka vuosi’. Ja postimestari Randén taas äkäili, että on turhaa kirjoittaa niin ahkerasti kuin joka toinen viikko, kuten muuan ulkomailla opiskeleva Raahen mamselli teki, kun se tulee kovin kalliiksi.
Mutta äkäinen oli Randénin äijä, kun pari mamsellia toimitti hänen lähetettäväkseen korttitervehdyksen Turkuun, ymmärtämättä, että siinä tarvitaan myöskin osoitekirjoitus.” (Samuli Paulaharju: Wanha Raahe)
Penttilän perheen koti 1950-luvulla
Keskuskoulun rehtori Veikko Penttilä (1908- 1981) ja vaimonsa Elsa ostivat kiinteistön vuonna 1952 Hugo Anselm Ingmanin perikunnalta.
Elokuussa 1961 tehdyssä inventoinnissa todetaan, että päärakennus on satulakattoinen. Katto on tehty kesällä 1956. Alkuperäinen katto oli mansardikatto. Pihaseinällä on kaksi kuistia. Rakennuksessa on eteinen, keittiö ja 5 huonetta. Sisäpuolisia rakenteita muutettiin vuonna 1961. Kaksi eteläpäädyn huonetta olivat vuokrakäytössä vuoden 1961 remontin jälkeen.
Tontin pohjoislaidalla seisoi vuonna 1819 rakennettu asuinrakennus, jossa oli kaksi huonetta hirsistä ja makasiini laudoista. Tässä rakennuksessa asui vuokralaisia, esimerkiksi seminaarin opiskelijoita.
”Talon eteläpäädyssä asuivat minun sisareni siihen asti kunnes lähtivät Helsinkiin opiskelemaan. Veljeni huone oli se pikku huone salin kyljessä. Sisarten lähdettyä päätyhuoneessa asui jonkin aikaa kaksi seminaarilaista poikaa, joista toiseen olin ihan rakastunut kymmenvuotiaan tapaan. Hän oli perheemme suosikki: sydämellinen ja musikaalinen. Opetin hänet luistelemaan kuten monta muutakin seminaarilaista ja ystävyytemme jatkuikin vuosikausia”, Inkeri Hiihtola muisteli lapsuudenkotiaan vuonna 2017.
”Meidän pihalla isällä oli pihan takana perunamaa ja etuosassa pihaa oli mansikkamaa ja äidin kukka- ja yrttitarha. Keskellä kasvoi monta marjapensasta. Isä kasvatti lasilavoissa myös avomaan kurkkua ja kokeili jopa tomaatteja. Hän istutti pihalle kirsikkapuitakin, mutta omenapuita ei ollut kylmien talvien vuoksi. Lisäksi meillä oli monena vuonna kerhomaa Haaralan hautausmaan takana, joten puutarhahommia riitti.”
Rantakadulla on hyvä asua
Nykyiset asukkaat asuivat Palonkylässä, kun talo Rantakatu 26:ssa tuli keväällä 2013 myyntiin. He olivat haaveilleet jostakin vanhan Raahen talosta ja Rantakatua kävellessään joskus jopa juuri tämän talon ostosta, jos se joskus tulisi myyntiin. Eipä siinä tarvinnut pitkään miettiä, kun syntyi päätös ostotarjouksen tekemisestä.
Kaupan jälkeen perhe on remontoinut talon. ”Vanhassa talossa asuminen on elämäntapa”, he sanovat
Lisätietoja
Kirsti Vähäkangas: Tolokun väkiä, raahelaisia / Meijän kaupunki tarinoi