Ratakatu 5, Vanha Asema, Kuutostiimi, ikkuna kuistilla, ulko-ovesta ensimmäinen vasemmalla
Viimeinen henkilöjuna Raahesta Tuomiojalle lähti 24.9.1966 kello 21.45. Hyvästejä jättämään oli saapunut arviolta puolentoistatuhatta henkeä kaupungista ja ympäristöltä.
”Henkilöliikenne kaksikielisen Raahen suuntaan oli rautateillä varsin vilkasta 1900-luvun alkupuolella. Usein tulija oli tuttu ja odotettu mutta ei aina.
Sattui kerran 1920-luvulla, että junasta jäi mies, joka oli menossa kokoukseen Kauppaklubille. Kun hän ei saanut asemalta kyytiä, hän päätti kävellä. Asemalla hän sai ohjeen kävellä suoraan Rantakadulle ja sitä eteenpäin.
Kadulla ei tullut ketään vastaan. Joku kissa vain vilahteli kadun yli. Lähellä Rantakatua oli joku mies lumitöissä. Vieras kysyi häneltä tietä Kauppakerholle.
- Ei förstår minne menne, lumitöiden tekijä mutisi vastaukseksi.
Kun tarkka osoite ei edelleenkään ollut vieraan tiedossa, hän jatkoi matkaa. Torin laidassa hän tapasi naisen, jolta kysyi tietä Kauppakerhoon.
– Juu, Kauppaskuula sielä kaukana på mäki, nainen selosti. Vastaus ei vierailijaa paljon auttanut.
Lopulta vastaan tuli mies, joka puhui selvää suomea ja vei vieraan kokouspaikalle, jossa hänet otti vastaan ruotsinkielinen Klubin emännöitsijä rouva Montin.
Kun asiaa pohdittiin, tultiin siihen tulokseen, että klubi-sanan olisivat edellä mainitut ruotsinkieliset raahelaiset ymmärtäneet, mutta Kauppakerho oli heille tuntematon paikka.” (Paul Sovio: Komppakujalta Katinhäntään)
Noista ajoista Raahen ruotsinkielinen väestö on kutistunut lähes yhdettömiin.
Henkilöliikenteen lopettaminen
”Viimeinen henkilöjuna Raahesta Tuomiojalle lähti 24.9.1966 kello 21.45. Hyvästejä jättämään oli saapunut arviolta puolentoistatuhatta henkeä kaupungista ja ympäristöltä. Raahen Porvari- ja Kauppakoulun Kiltakunta, sekä seminaarin oppilaskunta tempaisivat järjestämällä kulkueen, joka lähti kaupunginkirjaston pihasta kello 20.30.
Tervasoihtuja ja iskulauseita kantavat opiskelijat suuntasivat poliisiauton ohjaaman kulkueen Pekkatorin kautta Reiponkadulle ja edelleen Härkätorilta Sovionkadun kautta Asemakatua rautatieasemalle. Kulkuetta seurasi suuri yleisöjoukko ja vielä enemmän oli väkeä asemalla vastassa.
Ohjelman vetäjänä oli kauppaopistolainen Urpo Kytökangas. Hienoista jännitystä ylläpitivät televisiokuvaajien huikaisevat valonheittäjät.
Tippa siinä taisi puristua vähän jokaisen silmään, vaikka siihen saakka oltiin naurettu ja laulettu nuorison laatiman humoristisen suunnitelman mukaisesti. Vaunun ikkunasta kurkisteli hyvin vakavia kasvoja uteliaasti valtavaa ihmismassaa.
Laatikoista kootun korokkeen päällä seisten piti viimeiselle junalle siunauspuheen kauppaoppilaitoksen oppilas Esko Koskela. Valkoisista krysanteemeista ja sinisistä iiriksistä sidotun seppeleen laskivat opiskelijat Ulla Aurio, Marita Pehkonen ja Esko Koskela kiskobussin keulaan. Seminaarilainen Seppo Jussila köytti seppeleen tiukasti junan keulaan, niin että siitä varmaan vielä oli osa jäljellä Tuomiojallekin tultaessa.
Raahen Marssi vielä lätälle ja sitten se hiljakseen jyskähti käyntiin. Saattajat huusivat viimeiselle junalleen ja kyllä se junakin huusi, pitkään ja vihlovasti ja sinne se häipyi matkan taakse viimeisen kerran.” (Raahen Seutu 27.9.1966)
Ikkunan koristelusta vastasi Kuutostiimi käsityö- ja lahjamyymälä
Lisätietoja
Paul Sovio: Teksti Komppakujalta Katinhäntään – kirjassa
Raahen Seutu 27.9.1966