Brahenkatu 9, Raahen Musiikkiopisto, ikkuna kadun puolelle
Raahen musiikkiopisto aloitti toimintansa vuonna 1973. Andras Fekete toimi opettajana sen perustamisesta lähtien. Hän opetti pianon ja kenraalibasson soittoa vuosina 1973–1978 ja 1980–1990.
Raahen musiikkiopisto aloitti toimintansa vuonna 1973. Henkilökunnassa on alusta lähtien ollut kansainvälisyyttä. Puolalaisopettajien taiteellinen ja pedagoginen panos musiikkiopiston toimintaan saatiin 1980- ja 1990- lukujen taitteessa.
Musiikkiopiston alkuperäisiin opettajiin kuului myös unkarilaislähtöinen Andras Fekete, joka veikeällä suomenkielellään ja huikealla soittotaidollaan valloitti raahelaiset. Hän toimi opettajana sen perustamisesta lähtien. Hän opetti pianon ja kenraalibasson soittoa vuosina 1973–1978 ja 1980–1990.
Unkarista Raaheen
”Isäni, Andras Fekete, syntyi Unkarissa Budapestissä 24.3.1931. Perheeseen kuuluivat äiti Ilona ja isä, joka oli viulisti, ja joka puhui sujuvasti 9 kieltä, hänen nimeään en muista. Perhe hajosi isäni ollessa 2-vuotias, kun biologinen isä jätti perheensä ja muutti ilmeisesti paremman elämän toivossa Amerikkaan. Sittemmin äidin uusi mies Janos, oli isälleni enemmän isä, kuin biologinen isä oli koskaan hänelle ollut.
Äiti Ilona soitti pianoa ja äidin äiti oli taitava viulisti, joka hyödynsi taitoaan lasten parissa työskennellessään. Musiikki ja erityisesti klassinen musiikki, on siis ollut vahvasti läsnä isäni lapsuudessa ja nuoruudessa.
Suku toivoi isälleni lentokonemekaanikon ammattia, mutta jo varhain, musiikki vei hänet kohti tulevaisuudessa häämöttävää muusikon, pianistin ja pianonsoiton opettajan ammattia. Perimätiedon mukaan hän suoritti Budapestissä klassisen musiikin opintoja, mutta Raaheen tultuaan jatkoi opiskelua Helsingissä Sibelius-Akatemiassa, jotta sai pianonsoiton opettajan pätevyyden.
Koulun, sekä opiskelut ja armeijan suoritettuaan isäni ja hänen kolme ystäväänsä perustivat pienen tanssiorkesterin nimeltään The Paprikas. Siihen aikaan oli todellinen onni päästä ulkomaille töihin, mutta niin kävi heille ja orkesteri pääsi matkaamaan Unkarista Suomeen. Elettiin vuotta 1966. The Paprikas sai sopimuksia hotelleihin useissa kaupungeissa ja soittivat yleensä noin kuukauden verran samassa kaupungissa. Tutuksi tulleita ’työkaupunkeja’ olivat: Tampere, Jyväskylä, Turku, Pori, Joensuu, Lahti, Kouvola, Lappeenranta, Kotka, Hamina, Oulu, Kemi ja Rovaniemi. Useista kaupungeista löytyi myös samanhenkisiä muusikoita, joiden kanssa isä pääsi soittamaan jazzia, joka oli musiikkigenreistä hänelle kaikkein rakkain.
Oulussa isä tapasi äitini Majn, joka tuli ystäviensä kanssa viettämään iltaa ja tanssimaan juuri siihen hotelliravintolaan, jossa The Paprikas soitti.
Rakkaus roihahti tapaamisten myötä. Tilanne ei millään muotoa ollut helppo, olihan äitini Maj neljän alaikäisen lapsen yksinhuoltaja. Yhteisen puhekielen puuttuessa apuna keskusteluissa käytettiin sanakirjoja. Isälläni oli, biologiselta isältään peritty, erinomaisen hyvä kielipää. Hän alkoi opiskella suomenkieltä ja oppi sen melko nopeasti. Isäni oli vahvatahtoinen ja valmis näkemään paljon vaivaa, jos hän jotain halusi oppia tai tavoitella.
Äidin ja isäni häitä vietettiin Raahessa 22.12.1967 lähipiirin läsnä ollessa. He olisivat halunneet tulla vihityksi Raahen kirkossa, mutta eri uskontokunta, isän katolilaisuus, hankaloitti asiaa.
Pysyvää asuinpaikkaa oli jo pitkään mietitty ja eri kaupungit olivat puheissa olleet, mutta äiti rakasti Raahea ja hänellä oli siellä oma hattuliike, joten loppujen lopuksi he päättivät sinne jäädä. Isäni sai työpaikan Raahen musiikkiopistossa pianonsoiton opettajana. Isä oli valtavan lahjakas ja hän eli vahvasti musiikista, sävelsi, sovitti ja järjesti omia pianokonsertteja.
Kesäisin matkustimme aina heinäkuussa neljäksi viikoksi Budapestiin tapaamaan isovanhempiani ja isän ystäviä. Isällä oli Budapestissä aiemmasta avioliitosta myös tytär Andrea, jota tapasimme aina kun kesäisin siellä olimme. Sisarellani Andrealla ja minulla oli 9 vuoden ikäero ja tutustuttuamme lähemmin aikuisina, huomasimme olevamme hyvinkin samanlaisia, ja hyvin paljon yhteisen isämme kaltaisia. Sydämellisiä, huumorintajuisia, vahvoja ja samalla herkkiä.” (Teksti: Ilona Salminen o.s. Fekete)
Lisätietoja
Satu Kallio: Soivat vuosikymmenet – 50 vuotta taideopetusta Raahen musiikkiopistossa 1973–2023. Rannikon Laatupaino Oy v. 2024,