Kirkkokatu 19, Langin kauppahuone, Langin sisäpihan Vaakahuoneen ikkuna
Mihin on tonttu Tomera tänä yönä matkalla? Katinhäntä on hänen päivystysreviiriään ja Pekkatorin ympäristö tämän yön kohde. On lähdettävä liikkeelle eikä vain haaveiltava menneistä.
On kaunis pakkasyö. Tonttu Tomera pasteerailee Pekkatorilla. Tämä on hänen suosikkipaikkansa. Täällä hän muistelee tontunuransa alkuvuosia. Juuri kukoistavimpaan purjelaivakauteen hän sai Katinhännästä tontunpaikan. Keskellä toria seisoo uljaana Pietari Brahe.
- On se komea, tonttu Tomera tuumii puoliääneen itsekseen. Hän muistelee kuinka raahelaiset keräsivät patsasta varten rahaa.
- Muutaman kerran kuukaudessa järjestivät porvarit illatsuja, joissa oli ohjelmaakin. Oli soittoa ja laulua, Tomera kertaa asioita mielessään. Loppiaisena Raatihuoneen naamiaisissa herrat komeilivat tummanpunaisissa samettipukineissa ja naiset hömöttivät Kustaa III:n aikaisissa silkkipuvuissa. Ja menuettiahan siellä tanssittiin.
- Olihan se upea tapahtuma, kun patsas vuonna 1888 paljastettiin. Kyllä silloin oli pakko hiipiä seuraamaan tapahtumaa, vaikka satoikin kaatamalla, Tomeraa vähän huvittaa, kun ihmiset joutuivat sateenvarjojen alla seisoskelemaan. Mutta häntä ei kukaan huomannut.
- Sehän on tämä patsaan veistänyt kuvanveistäjä Walter Runeberg kansallisrunoilijan poika, Tomera kertaa historiaa ja muistaa samalla hänen äitinsä Fredrikan, jonka sukujuuret juontavat Raahen seudulle.
- Siitäpä tulikin mieleen, että monet laivanvarustajat antoivat laivoilleen kalevalaisia nimiä kuten Unto, Kalervo, Sampo, Tapio, Ilmari, Ilpotar, Aino, Ahto ja saattoipa niitä olla muitakin. Ehkä Kalevalaa luettiin silloin enemmän kuin Runebergin runoja, tonttu pohtii itsekseen ja miettii, että mikähän se on tämän päivän hittilukeminen. Ehkä Potter?
- Samuli Pauhalaharjun Wanha Raahe on minun suosikkilukemistani. Olihan se hienoa, kun Raahe-seura järjesti sen lukumaratonin. Sitä on Korvatunturillakin kuunneltu ja ihasteltu. Ihan tässä täytyy röyhistellä rintaa raahelaisten puolesta, Tomera ajattelee ylpeänä.
Mutta mihin se tonttu Tomera on tänä yönä matkalla? Katinhäntä on hänen päivystysreviiriään ja Pekkatorin ympäristö tämän yön kohde. Siispä olisi lähdettävä liikkeelle eikä vain haaveiltava menneistä. Hän lausuu hyvät yöt Pietari Brahelle ja hiipii Langin Kauppahuoneen pihaan. Langilla on aina mukava piipahtaa tervehtimässä Saunatonttu Severiä.
- On vasta joulukuun alku eikä mikään hötäkkä, Tomera tuumii itsekseen. Eiköhän se Severi kahvit kiehauta ja samalla tontut voivat pitää pienen tuumaustauon.
Sähköinen muistikirja piippaa. Kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku muistuttaa tonttutovereita kirjojen tärkeydestä. Tomera vastaa viestiin ja hoksauttaa lahjavinkkien metsästäjiä, että Langin puodista voi hankkia myös kirjoja, jopa Paulaharjun Wanhan Raahen.
- Merimiehet kohtasivat työmatkoillaan monia outoja otuksia, matkatoverina saattoi laivan perässä uiskennella delfiinejä, Severi aloittaa tarinan ja jatkaa, että miehet söivätkin delfiinejä. ”Pudottivat arinan niskaan ja paiskasivat hyvänmakuisen kalan kokin kattilaan.” Näin on Severille kerrottu. Uskokoon ken tahtoo.
- Lentokalojakin merimiehet söivät, siitähän sai tuoretta merellistä sapuskaa, Severi tietää kertoa ja lisää kuulleensa, että lentokala mennä vihelsi parikymmentäkin syltä ennen kuin putosi veteen.
- Monta uskomatonta tarinaa sai kotiväki kuulla merimiehiltä. Onneksi Samuli Paulaharju tuli Raahen ja kirjoitti kirjan, Tomera nyökyttelee tyytyväisenä.
Sähköinen muistikirja piippaa. Tonttukokelas Touho on eksyksissä: pitikö tänä yönä mennä Reiponkadulle vai Ämmänkadulle? Kas, siinä pulma!
- No, voi yhden kerran, Tomera huokaa ja jatkaa omaa kierrostaan kauniissa pakkasyössä.
Tekstissä on käytetty lähteenä ja osittain lainattu Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -teosta.
Lisätietoja
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe