Merimiehenleski Holopaiska istuu akkunan ääressä kiikkustuolissa ja kutoo villasukkaa. Joulu lähestyy. Käsityön lomassa hän pitää juorupeilin kautta silmällä Cortenkadun elämää.
Palataanpa ajassa taaksepäin purjelaivakaudelle ja kuvitellaan, että merimiehenleski Holopaiska istuu akkunan ääressä kiikkustuolissa ja kutoo villasukkaa. Joulu lähestyy, urakkana on saada valmiiksi parin tusinan verran pässinpökkimiä sukkia. Laivapatruunin rouva on tilannut joulumyyntiin kräämäpuojiin reilun tusinan ja onhan sitä omaakin sukukuntaa. Jokaiselle häätyy paketti saada aikaiseksi. Käsityön lomassa muori pitää juorupeilin kautta silmällä Cortenkadun elämänmenoa.
- Nyt vilahti juorupeilisä jotaki valakosta, muori mutisee itsekseen ja vilkaisee kelloon. On puolisen aika. Tupakkaenkelit mennä liihottavat pitkät valkoiset työtakit lepattaen kotiin syömään. Heidän työpaikkansa, tupakkafabriikki, sijaitsee Leufstadiuksen piharakennuksessa Cortenkadulla. Se ei kyllä ole kovin konstillinen laitos. Huoneen peräseinällä seisoo isohko puuratas, noin puolitoista kyynärää läpimitaltaan, ja sen edessä iso pöytä. Rattaan ja pöydän ympärillä häärivät tupakkatehtaan työmiehet, neljä poikaa. Jo viideltä aamulla alkaa työpäivä ja kestää illalla kahdeksaan asti.
- Nuorena se on toimeen tartuttava, muori miettii. Eihän se pyörittäjänä puurtava Tigerin Kalle ole kuin 13-vuotias. Kuudentoista vanha Annalan Kustu on ammatiltaan kehro. Hän onkin poikaporukan vanhin. Tuukarin virkaa hoitava Fasten Eera on ainoastaan 12 vuotta vanha vesa. Platthollisa häärii pieni Oravan poika, Matti Aukusti, riipien lehdistä ruoteja pois. Hiki päässä pojat kehräävät tupakkaköyttä. Fafrikööri maksaa pojille viisi kopeekkaa päivältä.
– Se ei oo palijo. Tyhyjää parempi kuitenki, ajattelee Holopaiska.
- Moni Raahen poika joutuu tuosa iäsä lähtemään merille, muori tietää ja huokaa raskaasti. Merille lähtivät omatkin pojat. Taas yksi sukka tuli valmiiksi. Mutta vielä urakkaa riittää.
Ilta hämärtyy. Muori on torkahtanut tuoliinsa. Rillit ovat pirahtaneet lattialle. Hän havahtuu. Jotakin vilahtaa juorupeilissä. Tonttujako!
- Enhän minä usko tonttuihin, muori tuhahtaa itselleen. Säärnäpojathan ne siellä hämäränkähämäsä kuljeskelee ikivanhaan tapaan. Tähän joukkoon kuuluvat Kytölän Kusto, Svalan Fenkke, Jemndahlin Kusto, Pecklinin pojat ja Pyhäniemen kaksoisveljet. Maisteri Wichmannin luona pojat olivat ottaneet oppia ja harjoitusta lauluihinsa, joita sitten ruotsiksi esittävät.
Viisi, kuusi poikaa kuuluu samaan joukkoon, valkoisissa paidoissa he kulkevat, punaisella vyöllä vyötettyinä, punaiset ja siniset nauhat ristissä olkain ylitse, päässä sokeritopanmuotoinen paperitötterö ristinkuvineen ja piippoineen. Muuan on sotilas puusapeleineen, toinen kantaa ja pyörittää paperista kokoonpantua viisloppista säärnaa eli Betlehemin tähteä, jonka sisässä palaa kynttilä. Mutta muuan on musta murjaani, joka nokisine naamoineen pelottaa pikkulapsia.
- Ei ne tämmöseen pikku mökkiin tuu laulamaan, rikkaitten porvarien huusholleisa ne käy laulamasa, ku niistä saa joulurahhaa, mistäpä minulla niitä lantteja oiskaan.
Posliinikoirat istua napottavat akkunalla ja tuijottavat surullisin silmin sinne jonnekin. Siitä alkaa olla kuusi vuosikymmentä, kun Aaretti otti puosun pestin erään laivapatruunin prikiin. Sille reissulle mies jäi.
Kertovat, että meri ikään kuin salaisesti kutsui häntä. Hän kuulemma istuskeli iltavahdin aikana yksinään mietiskellen, kaivoi arkustaan vanhat kotikirjeensä ja niitä lueskeli sekä selaili Uutta Testamenttiaankin. Yöllä hän putosi mastosta, loukkaantuen niin pahoin, että aamulla kuoli.
Holopaiskaa ramasee. Rillit valahtavat nenältä.
– Kyllä nyt häätyy mennä maata, hän päättää ja kotvan kuluttua hän matkustaa unten maille.
”Kello on nelijä lyööny – lyööny!” Neljän aikana aamulla astelee palovartija Isolletorille (nyk. Pekkatori) ja lähtee sieltä rumpuaan pömisyttäen taas kiertelemään kaupunkia. Aamuvarhaisena unisilmissä saavat kaupunkilaiset kuulla, kun Isotori alkaa pömistä: ”Kello on viisi lyööny – lyööny!”
Rummun lyönnit herättivät tupakkaenkelitkin ja kohta he juoksevat valkoiset takit liehuen kehräämään tupakkaa. Holopaisen muorikin herää. Keittää kahvit. Istahtaa kiikkustuoliin akkunan viereen juorupeilin äärelle. Pässinpökkimiä villasukkia valmistuu vähitellen tarvittava määrä.
Lisätietoja
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe
Raahen Matkailuoppaat ry: Katupeilin kautta katseltiin elämää , Parasta Virginian tupakkaa