Joulukuinen ilta hämärtyy yöksi. Tonttu Tomera kuljeskelee hissun kissun Kauppakadulla. Sähköiseen muistikirjaan on kertynyt muistiinpanoja ja lahjatoiveita Joulupukkia varten.
Joulukuinen ilta hämärtyy jo yöksi, kun tonttu Tomera kuljeskelee hissun kissun Kauppakadulla. Takana on pitkä ilta partiointitehtäviä Katinhännän talojen ikkunoiden takana. Sähköiseen muistikirjaan on kertynyt muistiinpanoja ja lahjatoiveita Joulupukkia varten.
Tomera on pysähtynyt hetkeksi Brahenkadun ja Kauppakadun kulmaan. Katujen nimet olivat Pakkahuoneenkatu ja Brahenkatu purjelaivakaudella, jolloin hän aloitteli tontun uraa tonttu Vähätomeran työparina.
– Ne olivat hyviä aikoja, hän huokaa. Yhdessä tonttu Vähätomeran kanssa kierreltiin. Toinen kurkki ikkunoista ja toinen kirjoitti havainnot vihkoon.
Kulmatontilla numero seitsemän sijaitsi Johan Sivert Lundbergin (1813-1895) komea talo, ja siinähän se sijaitsee vieläkin. Lundberg sai kauppiasoikeudet vuonna 1833. Hän pääsi 1830-luvulla Fellmanin varustamon osakkaaksi. Hänestä Fellmanin yhtiö sai uuden kirjeenvaihtaja-varustajan. Hän vaihtoi liikkeen toiminimeksi Lundberg & Company. Näin Fellmanien nimi jäi kokonaan pois.
Lundberg oli monin tavoin toimelias. Hän oli perustamassa Raahen säästöpankkia. Hän omisti yksinään kaksi alusta: Bas ja Onni.
- Olihan se komea mastometsä, kun 16 -17 kotilaivaa purjehti yhtä aikaa Roskan redille, tonttu Tomera muistelee haikeana. Jokseenkin puolet kaupungin asukkaista sai elantonsa merenkulkuun liittyvissä ammateissa. Joulupukinkonttiin tuotiin lahjoja ulkomailta.
Purjelaivakausi hiipui ja loppui. Tämäkin kiinteistö vaihtoi omistajaa. Talon matalammassa siipirakennuksessa toimi apteekki vuodesta 1924 vuoteen 1999.
Tonttu Tomera muistaa vallan mainiosti ensimmäisen apteekin, joka sijaitsi kirkkoa vastapäätä.
- Monet ropit on sieltäkin haettu. Milloin kolotti hammasta, milloin vihloi nilkkoja. Ja aina apu löytyi, Tomera nyökyttelee.
Tonttu Vähätomeralla oli kerran niin kova yskä, ettei hän voinut mennä lähelle taloja. Rykiminen olisi houkutellut asukkaat ikkunaan. Pärekorintipoilla se tauti tokeni.
Apteekkariksi tuli vuonna 1917 Väinö Mäkinen (1883-1962). Hän siirsi apteekin Kauppakadulle vuonna 1924. Muutossa seurasi mukana apteekin sisäänkäyntiä Kirkkokadulla vartioinut uljas kotka. Myös tyylikäs myymäläkalusto on peräisin Kirkkokadun apteekista.
- Kauppakadun apteekissa oli turvallisen kotoisa tunnelma, kun sinne vietiin Kirkkokadulta lääkepullot, runtipurkit, luulasipullot ja muut tykötarpeet, Tomera miettii ja apteekin parantavat tuoksut tulvahtavat mieleen.
- Entisajan apteekista löytyi myös joulupukinkonttiin sopivaa tavaraa kuten saippuoita, suuvesiä, hajuvesiä, jopa kompiaisia, Tomera muistelee.
- Kyllä, kyllä. Myönnettävä on, että Korvatunturin tontut ovat aina käyttäneet alihankkijoita joululahjojen valmistukseen ja hankintaan, tonttu Tomera puhelee itsekseen.
Hän havahtuu mietteistään, kun sähköinen muistikirja piippaa. Kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku päivitti Aaretti-vaarin kohdalle merkinnän: ”Aaretti palautti kolme Päätalon kirjaa. Hän on lukenut Päätalon tuotannon jo kolmeen kertaan läpi. Lahjavihje: Kotimainen kirjallisuus”.
Tonttu Tomera muistaa oikein hyvin, kun apteekin naapurina toimi vielä pitkälle 1900-lukua kirjakauppa. Kirjakaupan omistivat Iines ja Hildur Könönen. Heiltä kirjakauppa siirtyi Greta Honkaselle.
Greta kulki kissannahka vyötäisille piilotettuna, koska se helpotti iskiaksen vaivoja. Hän piti kovaa kuria myyjille. Jos ei ollut asiakkaita, myyjän oli otettava rätti käteen ja pyyhittävä pölyjä. Kirjakaupassa myytiin kirjojen lisäksi koulutarvikkeita kuten vihkoja, kyniä ja liimaa. Nykyisen kaltaista tavarapaljoutta ei ollut.
- Pulavuosinakin kirja olisi ollut monelle lapselle mieluinen lahja, hän miettii. Jos varat eivät riittäneet, saattoi lainakirjakin toimia joululahjana.
Tonttu Tomera on nähnyt, että silloin kun rahaa on ollut vähän, lapset ovat olleet erityisen kekseliäitä. Kerran, kun Katinhännän tytöt päättivät ilahduttaa toisiaan, he käärivät joulupaperiin jotakin pientä ja vaatimatonta tavaraa. Pääasia oli, että sai mahdollisimman monta pakettia.
Tonttu Tomeralla muistuu mieleen eräs aattoilta, kun hän seurasi tonttu Vähätomeran kanssa ikkunan takaa yhden perheen jouluaaton viettoa. Pöytä oli katettu koreaksi, koska talossa oli jouluvieraita. Aterian jälkeen jaettiin lahjat. Kerttu antoi Olgalle lahjaksi itse valmistamansa kampalaukun. Bertta oli pallistanut nätin nästyykin Olgalle. Olga oli kauhian mielissään, vaikka lahjat olivat vaatimattomia. Olgalta tytöt Kerttu ja Bertta saivat silkkiset lettirihmat. Tytöistä näki, että heillä oli oikea joulumieli.
- Kyllä asiat oli ennen paremmin. Nyt on pärjättävä yksin ja merkittävä havainnot sähköiseen muistikirjaan, Tomera huokaa raskaasti. Hän on surullinen, että tonttu Vähätomera siirrettiin varhaiseläkkeelle vain 700-vuotiaana. Kyllä asiat oli ennen paremmin.
Sähköinen muistikirja piippaa taas. Nuori tonttukokelas Touho on tehnyt päivityksen Aaretti-vaarin tietoihin: ”Aaretti köpöttelee Kauppakatua hiljakseen lyhyin askelin tuplapotkuun nojaten. Lahjavihje: Sähkömopo.”
- No voi taivahan talikynttilät! Onhan tuo aika vauhdikas vinkki, mutta kaipa se on tätä nykyaikaa. Minä en niiiin jaksa, tonttu Tomera tuskailee ja hiipii varpahillaan kotikoloonsa levähtämään. Huomenissa on taas lähdettävä kiertelemään Katinhännän talojen ikkunoiden alle.
Ikkunan koristeli yksityishenkilö.
Lisätietoja
Eero Sovelius-Sovio: Ihmisiä laivojen kaupungista
Ahti Nokela: Apteekkiemme aarteita
Takaisin Wanhan Raahen Joulukalenteri etusivulle