Tonttu Tomera pysähtyy ihailemaan Paradisen joulukalenteri-ikkunaa. Tässä talossa vaalitaan kädentaitoja. Vaikka kaikkea mahdollista saa kaupoista valmiina, käsitöitäkin tehdään.
Joulukuinen yö vaihtuu aamuhämäräksi. Tonttu Tomera on kierrellyt Katinhännässä sähköisen muistikirjan kanssa ja tehnyt merkintöjä asukkaiden lahjatoiveista, kiltteyksistä ja tuhmuuksista. Hänen tonttu-uransa Katinhännässä alkoi purjelaivakaudella tonttu Vähätomeran työparina. Noita aikoja hän muistelee haikeudella. Ikävä kyllä, tonttu Vähätomera siirrettiin varhaiseläkkeelle vain 700-vuotiaana Korvatunturilla käytyjen yytee-neuvottelujen jälkeen.
Tonttu Tomera pysähtyy ihailemaan Paradisen joulukalenteri-ikkunaa. Tässä talossa vaalitaan jälleen kädentaitoja, joille Tomera antaa suuren arvon. Vaikka kaikkea mahdollista saa kaupoista valmiina, on hienoa, että käsitöitäkin vielä osataan tehdä.
Kyllähän tonttu Tomera muistaa senkin, kun tullilaitokselle rakennettiin tämä komea nikkarityylinen toimitalo 1900-luvun alussa. Talossa oli puulämmitys ja vesi juoksi sisään ja ulos ämpärillä kantaen. Virkakunta muutti Rantakadulle, kun valtion virastotalo valmistui vuonna 1974. Sen jälkeen tämä talo oli jonkin aikaa aikuiskoulutuskeskuksen käytössä.
Kun Lybeckerin Naiskotiteollisuuskoulu laajensi toimintaa ja tarvitsi lisää tilaa, niin käden taitojen oppilaat tulivat tullikamariin heitä varten remontoituihin tiloihin syksyllä 1979. Uudet opettajat ja oppilaat joutuivat ensimmäiseksi järjestelemään opetustilat ja työvälineet sellaiseen kuntoon, että koulunkäynti voitiin aloittaa.
- Lybecker jatkoi entisiä perinteitä järjestämällä vuotuiset joulumyyjäiset tullikamarin tiloissa. Joulupukin konttiin myyjäisistä löytyi aina ihania lahjoja, tonttu Tomera muistelee ja myöntää, että Korvatunturin lahjapaja on aina käyttänyt alihankkijoita. Kaikkien lahjatoiveiden toteuttaminen ei olisi muuten mahdollista.
- Vuodesta 1982 Lybecker osallistui Naisten Messuille omalla osastolla. Monta muutakin taitavaa käsityöläistä on Naisten Messuilla joka vuosi mukana. Miten sitä tultaisiin Korvatunturin lahjapajalla toimeen ilman monia ihania joulumyyjäisiä, tonttu Tomera huokaa.
Tonttu Tomera huomaa syrjäsilmällä, että Elviira-mummu mennä tuiskahtaa tuplapotkulla alikäytävästä Yritysperälle niin, että lumi vain tupruaa. Hän on käynyt ostamassa paistinkalat kalakauppias Männistöltä ja menee nyt sisarensa luo valmistamaan yhteistä lounasta. Sisarukset askartelevat yhdessä tuotteita joulumyyjäisiin. Elviira on taitava käsityöihminen, nuoruudessaan Lybeckerin koulun käynyt.
Elviiran kouluvuosina Lybeckerin toimipaikka oli Reiponkadulla. Vielä 1950-luvulla koulun lämmittäminen kuului vuorossa olevan järjestäjän tehtäviin. Talvipakkasella järjestäjänä toimivan tytön piti tulla muita varhaisemmin koululle sytyttelemään kaakeliuunia, jotta luokkahuoneen lämpötila olisi inhimillinen toisten tullessa kouluun. Lämmitykseen tarvittavat puut olivat pihanperällä liiterissä, josta niitä haettiin tarpeen mukaan. Tytöt istuivat usein aamupäivällä ulsterit päällä tekemässä töitä.
Tonttu Tomera on päivittänyt Elviiran tietoihin käsityöharrastuksen. Hän havahtuu mietteistään, kun sähköinen muistikirja piippaa. Kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku päivitti Elviira-mummun kohdalle merkinnän: ”Elviira on lukenut Noora Robertsin tuotannon läpi. Lahjavihje: Romanttinen kirjallisuus”
Vielä on hämäränhyssyä jäljellä ja tonttu Tomera pasteerailee yhä Paradisen kulmilla. Lahjojen lisäksi jouluun kuuluu hyvä ruoka. Nythän sitä voi mennä markettiin ja kerätä ostoskärryn ääriään myöten täyteen valmiita sapuskoita. Toisin oli ennen.
Tonttu Tomera muistelee, miten Juho Jokela kertoili ruokapuolesta: "Kaupunkilaiset kauppiaat varasivat ruokatavaraa kaikesta laadusta myytäväksi. Haapajoen Sannin lipeäkalat olivat valkoisia ja puhtaita ja keitettäessä hyvin turposivat. Koivuntuhkastapa Sanni lipeän tekikin ja antoipa vielä ostajalle kaupantekijäisiksi kalannahkaa kahvin klaarinniksi.
Savolinskan leipomat tortut ja nisupukit oli myös hyvin kysytyitä, pukit olivat hyvin lihavia ja pystypäisiä, voilla höystetyitä. Jos ei vain aikanaan varaansa pitänyt pukin ostossa, jäi ilman ja sai tyytyvä Jurvelinin nisupukkeihin, jotka olivat alapäisiä ja laihoja – rusinasilmä oli parasta koko pukeissa. Männistöiskän mainiot sitruurilimput kuuluivat myös jouluruokiin ja Olutpruukin hyvä sahti oli paikallaan joulupöydässä." Tonttu Tomera hymyilee muistoilleen.
Sähköinen muistikirja piippaa taas. Nuori tonttukokelas Touho on tehnyt päivityksen: ”Lakisääteinen vapaapäivä. Palataan.”
- Tämä on sitä nykyaikaa. Ei ennen pidetty vapaapäiviä joulukuussa, tonttu Tomera tuhahtaa itsekseen. Aamu valkenee. On aika hiipiä varpahillaan kotikoloon päivälevolle. Hämäränkähämäsä on taas työvuoro.
Ikkunan koristelusta vastasi Kansalaistalo Konsti ry, joka toimii nyt Paradisen tiloissa.
Lisätietoja
Auli Kananen, Eija Turunen: Lybecker 150 vuotta