Raahe puutaloineen ja palosolineen oli 1900-luvulla pikku poikien paratiisi, jossa poikaviikarit saivat vapaasti vipeltää pihalta toiselle. Kesät kuluivat Fantin väylällä uiden.
Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjan mukaan tämän tontin omisti 1800-luvun puolivälissä kapteenin leski Hanna Storm, sitten kauppaneuvos Sivert Lundberg. Raahen kaupungin teknisen keskuksen maankäyttöosaston arkistosta selviää, että 14.2.1917 kiinteistön osti lehtori Iivari Reinilä (Rehnbäck). Nykyinen osoite on Brahenkatu 8. Iivari (1884-1975) ja Ruth Anna (o.s. von Pfaler 1890-1953) Reinilän naapureina asuivat Soviot osoitteessa Brahenkatu 10.
- Raahe puutaloineen ja palosolineen oli pikku poikien paratiisi, jossa poikaviikarit saivat vapaasti vipeltää pihalta toiselle. Poikavarsojen kesät kuluivat Pikkulahdella veneillen ja Fantin väylällä uiden, kuvaili lapsuusvuosiaan perheen esikoinen Yrjö (1916-2010) vuonna 2006 antamassaan haastattelussa.
Luonnontietoa ja matematiikkaa
Maataloustieteen ja metsätaloustieteen tohtori Iivari Reinilä opetti Raahen seminaarissa laskentoa ja luonnontietoa vuosina 1911-1948. Hän toimi koulun varajohtajana vuoden 1930.
Reinilän Yrjö-poika vietti 1920-luvun poikavuosinaan paljon aikaa seminaarin alueella asuneiden opettajien ja talonmiehen lasten kanssa. Hän meni harjoituskouluun suoraan toiselle luokalle, koska osasi jo lukea ja kirjoittaa.
Seminaarin opettajakunta oli paljon yhdessä loma- ja vapaa-aikoinaan. Esimerkiksi Iivarin päivänä seminaarin opettajat perheineen kokoontuivat tohtori Iivari Reinilän huvilalle. Reinilällä oli isokokoinen vene Excursio, jolla hän vei aina yhden luokan vuorollaan tutustumaan Raahen saariston kasvillisuuteen.
Kun eräs seminaarin opiskelija teki erityistyön tohtori Reinilän ohjauksessa, hän meni tapaamaan opettajaansa tämän huvilalle. Opiskelija säikähti, että siellä oli jonkin sortin pidot, kun seinustaa vasten nojasi monta polkupyörää. Sitten hän havaitsi miehen tulevan pellolta ja luuli häntä työmieheksi. Mutta sehän olikin itse tohtori, joka oli ihan hiessä.
Reinilä käski oppilaan odottaa, että saisi syödä. Ruokapöydässä hän osoitti sanansa rouvalle ja tuumasi, että ikävää, kun talossa ei ole hevosta ja häntä sitten pidetään vetojuhtana. Reinilä kantoi huolta myös opiskelijoiden hyvinvoinnista. Opiskelijoiden keskuudessa oli syntynyt ajatus omasta ruokalaosuuskunnasta. Opiskelijoitten ja opettajien, erityisesti Reinilän, yhteisponnistuksin tehtiin mahdottomasta mahdollista.
Koululaisten kesätyöllistäjä
Tohtori Iivari Reinilä työllisti joukon koululaisia joka kesä mansikka-, kasvi- ja perunamailleen.
- Olin 13- tai 14-kesäinen, kun sain yhesä luokkatoverin kanssa muutaman viikon mittasen urakan. Kaveri käveli aamulla mun tykö. Kummallakaan ei ollu polokupyörää, joten yhesä kävellä leppastiin Iivarin pellolle kitkemään rikkaruohoja. Työpäivä kesti nelijästä kuuteen tuntiin, muistelee eräs entinen kesätyöläinen.
Aarien laajuisella kasvimaalla kasvoi ainakin porkkanoita ja punajuuria. Porkkanapenkit olivat niin pitkiä, ettei rikkaruohojen kitkijä saanut työtään tehtyä työpäivän aikana päästä päähän. Reinilä itse käänsi maata lapiolla. Koululaiset nyppivät pois juolavehnän juuret ja keltaiset madot, jotka katkaistiin kahtia.
Jonkin matkan päässä lainehti suuri rypsipelto. Rypsi oli aivan outo kasvi koululaisille. Joku kertoi, että siitä valmistetaan öljyä, jota käytetään ruuan valmistukseen.
– Semmoseen ei oltu totuttu, voita ja markariinia täälä käytettiin. Ölijyä pantiin vaan autoihin ja konneisiin.
Mansikoiden syönti oli ehdottomasti kielletty työn lomassa. Tauolla sai napata muutaman marjan suuhunsa. Joskus kesätyöläinen ei voinut vastustaa kiusausta, vaan pisti mansikan poskeensa. Jos rikkeestä jäi kiinni, rangaistus seurasi välittömästi. Koululainen siirrettiin kitkemään perunamaata.
- Kyllä meillä oli usein mansikoita taskussa, kun työpäivä päättyi, tunnustaa eräs entinen kesätyöläinen nyt vuosikymmenien päästä, kun rikos on jo vanhentunut.
Kunnallisia luottamustehtäviä
Tohtori Iivari Reinilällä oli myös kunnallisia luottamustoimia. Hän toimi 1910-luvun loppupuolelta lähtien kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä rahatoimikamarin puheenjohtajana, mikä tehtävä vastasi myöhemmin tullutta kaupunginjohtajan virkaa.
Excursio - veneilyä ja vapaa-aikaa
Vuonna 1913 Iivari Reinilä rakennutti Kultalanperän Ahon talossa Excursio-purjeveneen. Jo kuusivuotiaana Yrjö-poika sai soutaa yksin pikku jollalla eikä hän ollut iällä pilattu silloinkaan, kun aloitti purjehtimisen. Uimataito ratkaisi sen, kuinka pitkälle hän sai purjehtia. Täytettyään 15 vuotta Yrjö sai luvan purjehtia yksin Excursiolla.
Vuonna 1932 Iivari Reinilä rakensi Kylmälleniemelle saunahuvilan ja venevajan, jotka olivat vuonna 2006 edelleenkin Yrjön käytössä niin kuin Excursio-venekin.
Talossa oli tilaa vuokralaisille
Maantiedon, terveydenhoito-opin ja voimistelun opettajatar Ellen Wåhlberg (1867-1950) asui vuokralla Reinilän talossa. Kun Yrjö oli vielä pieni poika, kävi neiti Wåhlbergin lanko (Hedvig-sisaren mies) presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg Raahen vierailullaan kylässä hänen luonaan.
Felix Onkka muisteli eräässä pakinassa, että tiernapoikaryhmä oli päässyt esiintymään presidentille, kun tämä oli ollut atimoimassa neiti Wåhlbergin luona. Tiernapoikina olivat esiintyneet Paavo Salovaara, Eino Nordström, Heikki Hyvärinen ja Jori Tähtinen. Palkaksi pojat olivat saaneet omenan mieheen.
Monet meistä muistavat talossa toimineen postin. Postin kanssa talossa toimivat myös puhelin ja lennätin.
Talon on ollut myös Raahen kaupungin omistuksessa virastokäytössä. Talo on nykyään yksityisasuntona.
Lisätietoja
Tuikkuja ja kynttilöitä – muistoja Raahen seminaarista vuosilta 1896-1971
Kirsti Vähäkangas: Tykövetua ja kiinnipitua
Naisten Ääni - Kerttu Haulos
Arkkitehtitoimisto Mattiveikko Salo Oy