Wanha Raahe on yksi Suomen parhaiten säilyneitä 1800-luvun puutalokaupunkeja. Wanhassa Raahessa on noin 150 vanhaa asuintaloa. Wanhan Raahen paikkoja ja tarinoita -juttusarja esittelee historiallisia paikkoja, henkilöitä ja tarinoita. Juttusarja on toteutettu yhteistyössä Raahen museon ja Raahen matkailuoppaiden kanssa. Kuvat ovat Raahen museon kokoelmista. Käy kurkkaamassa uusi tarina kerran viikossa!
1600-luvulla tuli laki, joka salli kaupankäynnin ainoastaan sille merkityillä markkinapaikoilla. Kaarle IX määräsi kauppiaat muuttamaan rannikolle satamapaikkoihin, joista yksi oli Saloinen. Vuonna 1616 Saloisiin myönnettiin vapaamarkkinat, jotka alkoivat joka vuosi Olavin päivänä ja kestivät kaksi viikkoa. Markkinoille saapui kauppiaita laivoineen useista kaupungeista, ja talonpojat myivät esimerkiksi tervaa ja voita.
Kun Raahen kaupunki perustettiin, markkinat siirtyivät Saloisista kaupunkiin. Niitä alettiin järjestämään Rantatorilla museon vieressä. Raahen vuoden 1810 palon jälkeen torikauppaa muutettiin. Markkinoita alettiin käymään keskelle kaupunkia rakennetulla Isotorilla (nykyinen Pekkatori). Eläinkauppa siirrettiin Härkätorille ja kalakauppaa käytiin yhä Rantatorilla.
Pekkatori on Raahen vuoden 1810 palon jälkeen tehdyn Gustaf Odenwallin kaavan tärkein kokonaisuus. Italialaisen renessanssin mukainen umpikulmainen torikokonaisuus on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä. Pekkatori on suomalaisten puukaupunkien toreista parhaiten säilynyt ja kansainvälisesti arvokas nähtävyys. Toria ympäröivät rakennukset edustavat 1800-luvun vaatimatonta puuklassismia. Aukiota ympäröi seitsemän asuintonttia. Torin äärelle rakensivat monet Raahen valtasuvuista ja asukkaat olivat kaupungin huomattavimpia porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia.
Pekkatori oli tunnettu markkinapaikka. Raahessa pidettiin 1800-luvulla vuosittain kolmet markkinat. Syyskuussa pidettiin kuukauden mittaiset voimarkkinat. Lokakuussa pidettiin syysmarkkinat ja helmikuussa Kynttilänpäivän markkinat. Markkinoilla myytiin maataloustuotteita, puuta, karjaa ja kalaa. Vaihtokauppaa käytiin paljon. Raahen patruunat vaihtoivat puutavaran ja maataloustuotteet esimerkiksi suolaan ja tupakkaan. Kauppaa käytiin myös porvarien pihoilla. Monet talonpojat menivät porvarien luo ja tarjosivat tavaroitaan. Markkinoilla oli myös oheisohjelmaa, kuten tansseja ja tivoli karuselleineen. Markkinapoliisi oli välttämätön, sillä joskus markkinamiehet yltyivät hillittömään elämään.
Kun torille pystytettiin vuonna 1888 Pietari Brahen patsas, kaupankäynti ja markkinat siirrettiin jälleen Rantatorille. Eläinkauppaa käytiin Härkätorilla. Ruotsalainen Pietari Brahe eli kotoisammin Pekka tunnetaan Raahen perustajana. Hän perusti Salon kaupungin vuonna 1649 ja nimi vaihdettiin Brahestadiksi kolmea vuotta myöhemmin. Brahe määrättiin Suomeen kenraalikuvernööriksi, jona hän kohensi Suomen koulutusjärjestelmää, postilaitosta ja tieverkkoa ja sai aikaan kestikievareita matkalaisten turvaksi. Monet kaupungit saavat kiittää olemassaolostaan Brahea. Pekkatorilla seisovan patsaan on veistänyt Walter Runeberg. Raahen kotiseutujuhlaa, Pekanpäiviä vietetään kesä-heinäkuun vaihteessa. Silloin Pekkapatsas kukitetaan. Brahen mukaan on nimetty myös Wanhassa Raahessa sijaitseva Brahenkatu.
Lähteet:
Raahen matkailuoppaat: Renessanssihenkinen Pekkatori
Raahen matkailuoppaat: Pekka täyttää 400 vuotta
Raahen matkailuoppaat: Pekka-patsas Pekkatorilla, keskellä kaupunkia
Raahen matkailuoppaat: Raahen markkinoilla vuosisatojen perinteet
Niihin aikoihin, kun kreivi Pietari Brahe perusti Raahen (tuolloin Salon kaupunki) 1600-luvun puolessavälissä, hän tarvitsi aloitekykyistä ja tarmokasta miestä toimittamaan hänelle verotuloja. Tähän tehtävään valittiin Brahelle uskollinen Henrik Corte, joka oli päätynyt Raaheen Saksasta Tukholman kautta. Corte sai tehtäväkseen rakentaa uuden kaupungin vientisatamaksi ja merikaupungiksi. Kaupungin sijainnin selvittyä Corte aloitti rakennustyöt. Corte ei olisi alun perin halunnut muuttaa Oulusta rakentamattomaan Raaheen, mutta muutto osoittautui onnenpotkuksi.
Corte sai porvarisoikeudet vaivattomasti, sillä hän meni naimisiin porvaristyttären Kristina Forbuksen kanssa. Corten johdolla pidettiin istuntoja Raatihuoneen yläkerrassa. Corte johti kaupunkia itsevaltiaan tavoin, mikä aiheutti hankauksia kaupungin porvarien kanssa. Toisinaan vastakkainasettelu ajautui jopa väkivaltaisuuksiin. Talonpoikien kanssa hän sen sijaan tuli mainiosti toimeen. Corten hallussa oli suurin osa Raahen kaupankäynnistä. Hän myi säännöllisesti Tukholmaan pohjanmaan tuotteita, mikä teki hänestä äveriään miehen.
Kun Henrik Corte alkoi ikääntyä, hän antoi varapormestarin nimikkeen pojalleen Henrik Henrikinpoika Cortelle. Kun Henrik Corte vanhempi kuoli vuonna 1680, Henrik Corte nuoremmasta tuli pormestari ja myöhemmin myös valtiopäivämies. Myös Henrik Corte nuorempi tunnetaan kuumaverisenä ja väkivaltaisenakin johtajana. Hän oli naimisissa kolmesti – Margareta Neocarlinan, Margaretha Pietarintyttären ja Beata Johanintyttären kanssa.
Henrik Corte nuoremman poika Gabriel Corte toimi notaarina eli kaupunginkirjurina isänsä kuollessa vuonna 1706. Siten oli luontevaa esittää häntä jatkamaan pormestarin virkaa. Gabrielin virkakauden katkaisi Suuri Pohjansota. Venäläismiehitystä paetessaan Corten perhe siirtyi useimpien muiden Raahen porvareiden tavoin Ruotsin puolelle. Gabriel Corte kuitenkin palasi Raaheen ja jatkoi pormestaruuttaan Uudenkaupungin rauhan jälkeen.
Henrik Corte vanhemman talo sijaitsi muita korkeampana ja komeampana torin laidalla Rantakadun varressa. Talo tuhoutui ison vihan aikana. Nykyään tontilla seisoo Soveliuksen talo. Raahessa on myös suvun mukaan nimetty Cortenkatu.
Lähteet:
Raahen museo: Kaupungin varhaisista asukkaista
Raahen museo: Henrik Corte vanhempi
Raahen matkailuoppaat: Henrik Corte nuorempi
Raahen matkailuoppaat: Cortet hallitsivat Raahessa kolmessa polvessa
Raahen ensimmäinen raatihuone valmistui torin (nykyinen Myhrbergin puisto) laidalle vuonna 1654. Paikalla sijaitsee nykyään Heikun talo. Venäläiset polttivat raatihuoneen isonvihan aikana. Samalle paikalle valmistui uusi raatihuone vuonna 1729. Tämä raatihuone tuhoutui Raahen palossa vuonna 1810, kun kaupunkipalo sai alkunsa torin eteläpuolisen tontin piharakennuksesta.
Kommissionimaanmittari Gustaf Odenwall laati seuraavana vuonna asemakaava- ja tonttisuunnitelman, jossa esiteltiin umpikulmainen tori (nykyinen Pekkatori) keskellä kaupunkia. Toria ympäröivät Raahen valtasukujen talot. Lounaiskulmalle varattiin paikka raatihuonetta varten. Nykyisin paikalla sijaitsee Pekkatorin Hius- ja kauneushoitola. Kaupungin jälleenrakentaminen oli työläs prosessi ja kaupunki oli ilman raatihuonetta 50 vuotta, kunnes suunnitelma raatihuoneen rakennuttamisesta Pekkatorille raukesi. Sen sijaan kaupunki osti tullinhoitaja Gustav Robert Brunowin perikunnan talon uudeksi raatihuoneeksi vuonna 1862. Vuonna 1839 asuttavaan kuntoon valmistunut talo sijaitsi Sovionlahteen ulottuvalla tontilla. Talon oli suunnitellut kuuluisa Anders Frederik Granstedtin.
Ostohetkellä talo oli keskeneräinen. Hirsiseinät kalkkirapattiin, maalattiin valkoiseksi ja kattoon laitettiin peltikate. Ensimmäinen kerros tuli valmiiksi, mutta toinen kerros jäi vielä kesken. Raahen 300-vuotisjuhlan raatihuonetta korjattiin perusteellisesti 1940-luvun jälkipuoliskolla. Esimerkiksi rakennuksen kumpaankin päähän avattiin sisäänkäynti, ullakkokerros otettiin käyttöön, ulkoseinät kalkittiin sekä lattiat ja tapetit uusittiin. 1960-luvulla maa oli kohonnut sen verran, että meriveteen peruskiven alle upotetut hirsilavat alkoivat nousta pohjaveden yläpuolelle ja ilmaa saadessaan lahota. Tämän vuoksi perustukset piti uusia. Kellarikerrokseen saatiin 400 neliötä lämmintä tilaa ja toiseen kerrokseen rakennettiin lisää työtiloja. Kaikki sisätilapinnat sekä ulkomaalaus käsiteltiin uudelleen. Vuonna 2004 valmistui peruskorjaus, jossa muun muassa sisäänkäynnit palautettiin alkuperäisille paikoilleen sisäpihan puolelle.
Raatihuoneen juhlasalin seinällä on ruotsalaisen tunnetun merimaalarin H. Af Sillénin vuonna 1894 maalaama taulu, joka esittää Ruotsin sotalaivastoa taisteluharjoituksissa. Raahelainen laivanvarustaja kauppaneuvos Henrik Sovelius voitti taulun päävoittona Tukholman suurissa taidearpajaisissa. Ruotsin kuningas Oskar II olisi halunnut ostaa taulun, mutta Sovelius ilmoitti, että Raahen kaupunki tarvitsee taulun eikä se ole siksi myytävänä. Sillén oli aikaisemmin maalannut kolme vastaavaa suurta meritaulua, joista yksi oli Bulgarian kuninkaan hovissa, toisen omisti Saksan keisari Wilhelm II ja kolmannen Ruotsin kuningas Oskar II.
