Elettiin pula-ajan vuosia. Joulu lähestyi. Reiponkadulla poika työnsi jalat tanassa vesikelkkaa, ja äiti kiskoi jäätyneestä pestistä. Lipeäkalaan pitää vaihtaa vesi, äiti sanoi.
Elettiin pula-ajan vuosia. Joulu lähestyi. Reiponkadulla poika työnsi jalat tanassa vesikelkkaa, ja äiti kiskoi jäätyneestä pestistä. Kelkan jalakset jurisivat vastahakoisesti pakkaslumessa, ja täysinäisistä saaveista loiskui vettä pojan housuille, jotka olivat jo pankkojäässä.
- Mihin me tarvitaan vettä näin maan mahottomasti? tuskaili poika. Jaakopin lähe ehtyy kuivaksi, kun joka talloon veetään vettä kymmeniä saavillisia. Varmasti lähe ehtyy.
- Eikä ehy, nauroi äiti.
- Lipiäkallaan pitää vaihtaa vielä yhen kerran vesi, ja sittenpä se onkin valamista. Ja tarvitaanhan sitä vettä joka päivä, monneen asiaan.
He pysähtyivät kirkkomäelle huovahtamaan ja poika katseli lumista kirkkopihaa ja harmaata kuuran peittämää temppelin seinää. Näytti kuin se olisi nukahtanut siihen ikävissään. Varmaankin se pitkästyi joulunodotukseen niin kuin hänkin. Mutta varhain jouluaamuna kirkko heräisi unestaan. Sen silmistä tuikuttaisi silloin tuhat kynttilää. Ja sen malminen sydän läpättäisi ilosta: pim-pom, pim-pom.
- Alahan työntää, ettei jäädytä kiinni, sanoi äiti ja nykäisi kelkan pestistä. Mutta kelkka oli jäätynyt paikoilleen. He nostivat vesisaavit maahan ja koputtelivat jäätyneen lumen kelkan jalaksista.
- Kelkka pitää viiä rauvotettavaksi mummulaan. Jalakset ovat kuluneet aivan puulle. Ja samantien tuot meille joulukuusen, äiti sanoi.
- Minä lähen heti paikalla Mattilanperälle mummulaan, ilahtui poika ja työnsi painavaa vesikelkkaa, vaikka se hangoitteli vastaan, urisi ja narskui ja jäätyi hiljalleen muodottomaksi möykyksi. He raahasivat vesisaavit porstuaan ja poika asettui hellan eteen kuivattelemaan housujaan.
- Pitää panna kaulahuivi suun eteen ja sukkatöllykät kenkien päälle, että tarkenet sulana Mattilanperälle asti. Ja aattoaamuna sinun pitää tulla joulukuusen kanssa takaisin, huolehti äiti.
Kadulle päästyään poika sivalsi kaulahuivin suun edestä ja lähti nelistämään kelkka perässä kohti metsäkyliä. Kiilunmäessä hänet tavoitti outo hevosmies ja otti kyytiin reen jalaksille, ja muutamassa hujauksessa poika oli perillä.
- Onko isäs lähettänyt Kanatasta rahakirijettä? kysyi mummu ensitöikseen ja katsoi huolestuneena poikaa.
- Ei oo, mutta kyllä me äitin kanssa pärijätään. Meillä on lipiäkalaakin iso saavillinen. Ja äiti sano, että kyllä sen kauppiaan suvän vielä heltyy ja se antaa velaksi viskuja (luumuja) ja riisryynejä ja rössokeria (rintasokeri).
Kun poika oli hörppinyt maitokahvin ja syönyt voileivän, pappa ja poika lähtivät pajaan ja mummu jäi huokailemaan.
- Onpa vesihevonen ravannut huonosa kengäsä, sanoi pappa ja napsautteli rautoja kelkan jalaksista. Hän kuumensi raudan tulihehkuiseksi ja asetti sen alasimelle. Sitten hän alkoi takoa.
- Minä rupean isona sepäksi enkä lähe Kanataan niin kuin isä. Taon rauvasta monenlaisia esineitä ja sitten äiti ostaa kaupasta viskuja ja rössokeria. Ja meille leivotaan jouluksi änkkästokkaa (pullapitko) ja äiti laittaa kaikkia jouluherkkuja mitä on muillaki.
Aattoaamuna poika pyyhälsi kohti kaupunkia, mäkiä ylös ja toista alas. Raudoitettu kelkka ravasi perässä kuin vireä varsa. Kelkkaan oli sidottu tuuhea ja kaunis närekuusi. Kuusen alla oli mummun käärimä joulupaketti.
Kelkan pohjalla oli myös hyvänlainen kasa tuohia. Kilpukat, joita poika oli sahalta kelkalla vetänyt, olivat tänä talvena olleet märkiä ja jäisiä. Ne eivät syttyneet hellan pesässä, vaikka polvillaan puhalsi ja tohotti ja yritti sytytellä. Vaan nytpä syttyisivät.
Tien kahta puolta seisoi luminen metsä liikkumattomana ja hiljaisena. Jäniksen polku johti niitylle ja heinäladolle. Sieltä se löytäisi lehdekset ja heinänhelpeet purtavaksi. Silläkin olisi hyvä joulu. Pakkanen kiristyi ja poika lisäsi vauhtia. Kirkontorni näkyi ensimmäisenä ja sitten savupatsaat, jotka kohosivat kuin kynttilät kohti taivasta. Kaupunki oli valmistautunut Jeesuksen
syntymäjuhlaan. (Tekstilaina: Kerttu Kastelli, Raahelainen 23.12.1979)
HYVÄÄ JOULUA!
Lisätietoja
Komppakujalta Katinhäntään -kirja
Naisten Ääni - Kerttu Kastelli