On enää muuta yö jouluaattoon. Katuvalot valaisevat Kauppakadun. Joulukuinen ilta on vaihtunut yöksi. Tonttu Tomera haahuilee Kauppakadulla. Hän palaa ajatuksissaan 1960-luvulle
On enää muuta yö jouluaattoon. Katuvalot valaisevat hiljaisen Kauppakadun. Joulukuinen ilta on vaihtunut yöksi, kun Tonttu Tomera haahuilee vielä Kauppakadulla sähköisen muistikirjan kanssa. Hän palaa ajatuksissaan 1960-luvulle.
- Kauppakadulta löytyi kaikki, mitä raahelaiset tarvitsivat: Laurinvaaran kenkäliike, Hassisen ja Tokolan sekatavarakaupat, Granlundin kalakauppa, Luovin ja Timosen vaatetusliikkeet, modisti Ravanderin hattukauppa, Kallion rautakauppa, KOP, apteekki, kirjakauppa, Oinosen valokuvaamo, baareja ja Bio Huvimylly, Tomera luettelee mielessään.
Tonttu Tomera pysähtyy entisen Laurinvaaran kenkäkaupan kulmalle ihailemaan joulukalenteri-ikkunaa, joka on tänä vuonna toteutettu yrittäjän ja Raahe-seuran yhteistyönä. Yrittäjän koristelema ikkuna paljastettiin jo muutama päivä sitten ja tämän päivän ikkunan koristelivat Raahe-seuran toimijat.
- Kauppias Väinö Laurinvaara oli urheilumiehiä. Vanhat raahelaiset muistavat hänet lempinimellä Bunte. Hän harrasti jääkiekkoa ja jääpalloa Raahen Vesan riveissä. Hän osallistui urheilutoimintaan myös luottamusmiehenä. Hän oli urheilulautakunnan jäsen vuosina 1949-1956, Tomera kertaa mielessään Laurinvaaran urheilusaavutuksia.
Eikä siinä vielä kaikki: Väinö ohjasi tyttärensä liikunnan pariin. Tuskin he olivat oppineet kävelemään, kun he jo luistelivat kaksiteräisillä kenkiin kiinnitetyillä luistimilla perunamaalle jäädytetyllä luistinradalla. Myöhemmin ylpeä isä seurasi kaupungin luistinradan reunalta tyttäriensä edistymistä kaunoluistelussa.
Tonttu Tomera on kuullut mainion jutun liittyen tyttöjen kaunoluisteluharrastukseen. Rantakentällä oli tiukat säännöt. Valot sammutettiin aina klo 19. Eikä mikään mahti maailmassa saanut asiaa muuksi muutettua – paitsi Laurinvaara.
Kello 19 kenttämestari tuli ajamaan tyttöjä pois ja saikin Yrjö Reinilän tyttöä jalasta kiinni, mutta tyttö pääsi pakenemaan. Kotona tyttö valitti kohtelua ja pyysi isää puuttumaan asiaan, johon Yrjö oli sanonut, että pitäähän se järjestys olla. Voimistelunopettaja Pehkonen kehotti tyttöjä kääntymään Laurinvaaran puoleen. Hän järjesti kentälle valot klo 22 saakka.
- Kyllä Väinölle täytyy antaa täysi tunnustus tyttöjen kannustamisesta. Eivät pojat olleet yhtään huonompia jäällä. Jääkiekkokaukalo oli aina tiptop-kunnossa. Siitä piti Savelan Vikke hyvä huolen, Tomera hihittää itsekseen, kun hän muistaa Viken kommentit, kun Raahen hyviä jääolosuhteita Etelä-Suomesta Raaheen saapuneet pelaajat ihmettelivät, Vikke sanoi, että me jäävytimmä pakkasella. Ja tuprautteli savuja paksusta sätkästä. – Pakkasellapa tietenkin, oli vierailijoiden pakko myöntää.
Tonttu Tomera viipyy vielä hetken joulukalenteri-ikkunan äärellä, kun hän muistaa aivan mainion tarinan sodan jälkeisiltä vuosilta, kun kaikesta tavarasta oli puutetta. Terttu Määttä työskenteli Laurinvaaralla myyjänä ja Esteri Tokola Hassisella myymäläharjoittelijana. Terttu ja Esteri olivat etuoikeutetussa asemassa: he saivat kankaita ja hienoja kenkiä työnantajiensa kautta.
Tytöt olivat hyviä ystäviä ja kävivät ahkerasti tansseissa. Vientiäkin oli ja miksi ei olisi ollut. Kerran eräs vaatekauppias oli kehunut Laurinvaaralle, että hän laittaa lehteen komean ilmoituksen. Siihen oli Laurinvaara vastannut, ettei hänen eikä Hassisen tarvitse mainostaa lehdessä, kun Terttu ja Esteri hoitavat markkinoinnin tanssireissuilla.
Tonttu Tomera tietää, että silloin kun rahaa on ollut vähän, lapset ovat olleet erityisen kekseliäitä. Kerran, kun Katinhännän tytöt päättivät ilahduttaa toisiaan, he käärivät joulupaperiin jotakin pientä ja vaatimatonta tavaraa. Pääasia oli, että sai mahdollisimman monta pakettia.
- Kyllä asiat olivat ennen paremmin, Tomera tuhahtaa, kun sähköinen muistikirja piippaa ja näyttöön kilahtaa viesti kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuiskulta. ”Kirjaston satutunnilla kuultiin kummitusjuttuja. Eetu kuunteli silmät pyöreänä. Ehdotus lahjalistalle: Gabriel Hullo & kadonnut kummitus. Taina puolestaan on ihastunut Rachel Renée Russelin kirjaan Nolo elämäni.”
Sähköinen muistikirja piippaa taas. Nuori tonttukokelas Touho on tehnyt päivityksen: ”Maisan porukat fiksua jengiä muuten, paitsi vanhemmat sohvaperunoita. Maisa ookoo. Lahjavihje: Kuntosalivempaimet autotalliin.”
- No voi taivahan talikynttilät! Ompa hurja lahjavihje. Minä en niin jaksa, tonttu Tomera tuskailee ja hiipii varpahillaan kotikoloonsa levähtämään. Huomenissa on taas lähdettävä kiertelemään Katinhännän talojen ikkunoiden alle.
Joulukalenteri-ikkunan koristelivat Raahe-seuran toimijat.
Lisätietoja
Kirsti Vähäkangas: Kotosalla Raahesa: Meijjän kaupunki tarinoi
Raahe-seura ry
Onnen aika- Vanhan tavaran erikoisliike