Tonttu Tomeran suku on maalta kotoisin. Hän halusi kaupunkiin eikä ole katunut uravalintaansa. Katinhännän asukkaat ovat tolokun väkeä. Heidän elämäänsä on mieluista seurata.
Aamu sarastaa. Tonttu Tomera on hiipinyt koko yön hiljaa varpahillaan Katinhännässä partiokierroksellaan. Hän on kirjannut sähköiseen muistikirjaan asukkaiden kiltteyksiä ja tuhmuuksia.
Nyt hän istuskelee kotikolossaan omissa mietteissään. Hän on toiminut Katinhännässä tonttuna purjelaivakaudelta alkaen. Hänen esi-isänsä ovat lähtöisin maalta, jossa maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa kuten kotitonttu, saunatonttu, myllytonttu, riihitonttu, aittatonttu, navettatonttu ja tallitonttu.
- Minä halusin kaupunkiin, Tomera muistelee uravalintaansa. Eikä ole katunut. Katinhännässä asuu tolokun väkeä, kyllä heitä on aina ollut mieluista seurata. Täällä asustaa Tomeran tonttuyhteisö: kirjaston, museon, Langin Kauppahuoneen ja monen muun paikan tontut pitävät yhteyttä ja vierailevat toistensa luona. Ihmiset näkevät tonttuja harvoin, sillä he pystyvät tiukan paikan tullen muuttumaan näkymättömiksi.
Osa tontuista on muuttanut Napapiirille ja työskentelee Joulupukin pajassa ja tekee lahjoja lapsille.
- Kyllä, kyllä. Myönnettävä on, että Korvatunturin tontut ovat aina käyttäneet alihankkijoita joululahjojen valmistukseen ja hankintaan, tonttu Tomera nyökyttelee itsekseen.
- Hassisen kauppa oli yksi niitä kauppoja, joissa myytiin alkuperäisiä Raahen-kompiaisia, hän muistelee. Niitä annettiin lahjaksi ja ripustettiin joulukuuseenkin. Joulun jälkeen ne häipyivät nopeasti makeisiin suihin. Tomera muistaa, että on Tuomaanpäivä. Se oli vanhoina aikoina markkinapäivä.
- Silloin Pekkatorille pelmahtivat kauppiaat. Tori täyttyi kauppatavaroista: tyrkyllä oli lihaa, kalaa, puusaaveja, pärekoreja, varpuluutia ja muuta tarpeellista ja tottakai Joulupukin konttiin sopivaa tavaraakin, hän miettii ja tietää, että torilla on nyt ihan hiljaista. Ei näy yhtään kauppiasta. Jouluostokset tehdään marketeissa.
Muinaisina aikoina ennen Tuomaanpäivää olivat mamsellit pitäneet keskenään joululahjavalvojaisia. Niissä oli askarreltu pieniä käsitöitä joululahjoiksi. Kauppiaat tiesivät, etteivät kaikki raahelaiset ole käsityöihmisiä ja kauppojen lahjapöydät notkuivat pukinkonttiin kelvollista tavaraa.
Tomera ottaa esille vanhan päiväkirjansa ja selaa sulkakynällä kirjoitettuja muistiinpanoja. Merkintä eräältä jouluaatolta: ”Soveliuksen renki, Eilolan Tuomas, toi Langilta suuren laatikon. Siinä oli jos minkälaista hyvää, oli esimerkiksi viikunoita ja omenoita ym. Erikoisesti ovat mieleeni jääneet isot suklaalaatikot, joissa oli monenmuotoisia kovehteja. Ilolla otettiin makea suuhun. Minusta tuntuu vieläkin, ettei niin hyviä ole enää saatavissakaan. – Kai ne on tuotu Tukholmasta, isä sanoi. Pähkinät eivät myöskään puuttuneet yhdestäkään lähetyksestä.”
Rikkaan perheen tytär saattoi saada joululahjaksi jopa nukkekodin. Purjelaivakauden kulta-ajalla eläneen Aina Friemanin (1856-1912) upea nukkekoti on kuin porvaristalo. Sen välityksellä saamme kurkistaa laivapatruunan huusholliin.
Ainan talossa vallitsee pyhäiltapäivän rauha. Kolmannen kerroksen förmaakissa istua napottaa koko herrasväki parhaimpiinsa pukeutuneina: naiset muodikkaissa krinoliineissa ja herra itse tummassa puvussa. On päiväkahvin aika. Piikalikka on kattanut pöydän ja asetellut pitsiliina päälle kauniin astiaston.
Nukketalon toisessa kerroksessa on makuuhuone. Kokoon työnnettävän Imperial-sängyn päälle on päivän ajaksi pinottu tyynyt ja hohtavan valkoinen vuodepeite. Illalla sänky vedetään täyteen pituuteen. Epäilemättä sängyn alla on potta – kaiken varalta.
Kirjoituspöydän ääressä hoidetaan kirjeenvaihtoa. On sanomattakin selvää, että ahkeran emännän kiikkustuolissa roikkuu ridikyyli eli käsityöpussukka, johon hän nappaa keskeneräisen kudelman tai koruompeleen mukaansa kyläreissulle. Joutilaana ei ruukattu istuskella. Aina päätyi lahjoittamaan nukkekodin Suomen Muinaismuistoyhdistykselle Helsinkiin.
- Pehmeät paketit eivät ole koskaan olleet lasten mieleen, mutta niihinkin oli tyytyminen niukkoina aikoina, Tomera totea itsekseen.
- Niinhän se on, että lahjatoiveita toteutettaessa on perheen tulotaso otettava huomioon, sen tietää ja tunnustaa tonttu Tomera. Mitä siitäkin tulisi, jos varakkaan perheen ainokainen Janica saisi vain yhden paketin ja se sisältäisi kompiaisia. Sellainen ei käy laatuun, vaikka kompiaiset olisivat Fazerin parhaita.
- Kun Korvatunturilla siirryttiin sähköisiin muistikirjoihin, siirrettiin tonttu Vähätomera varhaiseläkkeelle vain 700-vuotiaana, Tomera murehtii. Sähköinen muistikirja piippaa ja keskeyttää hänen mietteensä. Katinhännän tontut tekevät päivän viimeiset merkinnät ja hiipivät varpahillaan kotikoloihinsa lepäämään päivän ajaksi.
Nyt on Tomerankin aika mennä päivälevolle, että jaksaa taas illan vilakassa lähteä partioimaan. Tuomaanpäivä on yksi tonttujen kiireisimpiä päiviä, sillä jouluaattoon on enää muutama yö.
Tuomaanpäivän ikkunan koristelivat Uhtuanpuiston päiväkodin Maakarit, Laivurit ja Kisällit.
Tekstilaina: Aki Pulkkanen: Pohjolan Joulu – perinteitä kekristä nuuttiin (Antti Poukkula Raahelaisessa 4.1.1981)
Lisätietoja
Raahen Matkailuoppaat ry - Kompiaiset joulukuusesa
Kirsti Vähäkangas: Juorupeili: Meijjän kaupunki tarinoi
Naisten Ääni - Aina Frieman