Tonttu Tomera tekee kierrostaan Kauppakadulla aamuhämärässä. Hän hiipii pihamailla katseilta piilossa. Katinhäntä on ollut hänen toiminta-aluettaan purjelaivakaudelta alkaen.
Tonttu Tomera tekee kierrostaan Kauppakadulla aamuhämärässä. Hän hiipii varpahillaan pihamailla katseilta piilossa. Koska Katinhäntä on ollut hänen toiminta-aluettaan purjelaivakaudelta alkaen, hän muistaa pihapiireistä monta edesmennyttä asukasta.
- Nuorena tonttuna sain seurata laivapatruunien ja sjömannien elämää purjelaivakaudella. Joskus saattoi 16 - 17:kin kotilaivaa purjehtia yhtä aikaa tuohon Roskan redille ja siihen vielä ulkomaiden laivat päälle. Se oli komia näky, semmoinen mastometsä, tonttu Tomera muistelee nuoruusvuosiensa Raahea, joka oli Suomen mahtavin merikaupunki.
Laivapatruunien huusholleissa kuusi loisti salissa kuin paratiisinpuu. Se oli koristeltu moninaisilla paperihetuloilla. Heickellin mamsellilta oli ostettu kulta-, hopea- ja monenväristä kiiltopaperia ja niistä oli leikattu hauskojakin koristeita kuuseen.
Pienissä merimiesten mökeissäkin kuusi toi joulutunnelmaa. Ikkunalla nököttävistä posliinikoirista oli helppo päätellä, onko talon isäntä kotona vai merillä.
- Brahenkadun kulmassa oli 1900-luvulla pieni puoti, jossa myytiin maitoa ja leipää, tonttu Tomera tuumii itsekseen. Usein ihana pullan tuoksu levittäytyi kadulle asti. Pitkässä kulmatalossa asui useita Osuuskaupan työntekijöitä. – Joulupukilla oli sinne paljon viemisiä, kun siellä asui ahkeria ja kilttejä ihmisiä, hän muistelee.
Kauppakatu oli 1960-luvulla kaupan keskus. Joulukadun avajaiset oli suuri kansanjuhla. Avajaisissa ajeli karkkiauto edellä ja lapsilauma juoksi perässä. - Vaarallistakin se oli, mutta koskaan en kuullut, että olisi vahinkoja tullut. Seurasin touhua monet kerrat, tonttu Tomera toteaa itsekseen. Hän hymyilee muistaessaan miten pojat kirmailivat sädetikku kädessä. Monet tiernapoikien laulut hän on kuunnellut. Kauppakadun kaupoista Joulupukki hankki suuren osan pukinkonttiin päässeistä lahjoista.
– Niin, niin, kyllä se on myönnettävä, että aina on käytetty alihankkijoita, jos mahdollista paikallisia kauppoja ja käsityöläisiä. Korvatunturillakin on pidetty niin monet yyteet, ettei siellä koko maailman lapsille ehditä lahjoja valmistaa alusta loppuun. Ihan epistä oli, että tonttu Vähätomera siirrettiin varhaiseläkkeelle vain 700-vuotiaana, hän puuskahtaa tuohtuneena.
Onneksi sentään kirjastotonttu Taavetti ja hänen digikumminsa Tuisku saivat pitää paikkansa. Vahvistukseksi partioon tulla tupsahti tonttukokelas Touho, jolla on vielä paljon opittavaa. Tonttujen tekemät havainnot tallentuvat sähköiseen muistikirjaan, jota Joulupukki Korvatunturilla seuraa.
Yks kaks tonttu Tomeran mieleen tupsahtaa hauska tapaus vuosien takaa: Tytöt Kaija ja Maija olivat jouluostoksilla Kauppakadulla. Tytöt olivat kinunneet vanhemmiltaan joulurahaa. Kummallakin poltteli nyt 5 markkaa taskussa. He pasteerailivat Kauppakadulla, kun tonttu Tomera hiiviskeli tavanomaisella kierroksellaan ja kuuli keskustelun.
Tytöt katselivat näyteikkunoita ja pohtivat mitä olisi kiva ostaa ja mitä 5 markalla saisi.
- Minä haluaisin ostaa Anni Swanin kirijoja. Ne on niin ihania. Mutta tämä raha ei piisaa. Onneksi niitä saa lainata kirijastosta, Kaija sanoi.
- Minä haluaisin saaha Mary Oljen kirijan Kirjokintaista kauneimmat. Mutta siihen tämä raha ei riitä, Maija huokasi ja sanoi, että äidin ohjeiden mukaan on vanttuita kudottava jatkossakin.
Kyllähän Tomera kirjakaupan muistaa. Kirjakaupan omistivat Iines ja Hildur Könönen. Heiltä kirjakauppa siirtyi Greta Honkaselle. Greta kulki kissannahka vyötäisille piilotettuna, koska se helpotti iskiaksen vaivoja.
Sähköinen muistikirja piippaa, kun kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku tallentaa vinkkejä joulupukille: ”Kaisa istui satutunnilla hievahtamatta. Kaisan kotikirjastossa ei vielä ole Heidi Köngäksen Henkselirouva-satukirjoja.”
- Kyllä se Heidi oli mahottoman vilkas tyttö lukiossa. Enhän minä juoruja kuuntele, mutta näin olen kuullut erään opettajan kertovan, Tomera hihittää itsekseen mutta päättää pitää huhut omana tietonaan. Maija ja Kaija jatkavat ostoskierrostaan.
- Mennäänkö kahtomaan onko Ravanderin näyteikkunasa televisio auki? Meillä säästetään rahhaa töllöttimmeen. Äiti on sanonu, että se ostetaan vasta, ku sen voi maksaa ku Suomi-sikkaarin, Kaija selosti.
- Naapurin katolle ilimesty eilen velekaharava, Maija huomautti Ravanderin näyteikkunan äärellä.
- Ostetaanko omenoita? Äiti sano, että jouluomenat on tullu Hassiselle, Kaija ehdotti.
- Pölijä! Ei kai me omenoita osteta. Sanotaan äitille, että ostaa, Maija puuskahti.
- Nyt minä tiijän mitä tehhään! Mennään Korona-baariin ja ostetaan koko rahalla räkäpiirakoita ja lemunaatia, Kaija ehdotti silmät loistaen.
- Joo. Niin tehhään, vahvisti Maija.
Tonttu Tomera hihittää itsekseen niin, että maha hytkyy. Muistikirja meinaa pirahtaa kentälle. – Nyt häätyy terästäytyä, hän komentaa itseään ja merkitsee muistikirjaan: ”Asukkaat kilttejä. Kaikki lahjatoiveet toteutetaan.”
– Tämä on sitä rationalisointia, hän perustelee. Mutta missä se tonttukokelas Touho luuraa? Tomera alkaa olla huolissaan, kun tälle illalle sovittu alue on raportoimatta ja aamu jo sarastaa. Ettei vain olisi tonttunuorukainen nukkua urvottanut pommiin. Tomera lähettää hälärin ja jatkaa kierrosta.
- Ne nuoret, ne nuoret!
Lisätietoja
Naisten Ääni - Esteri Tokola
Naisten Ääni - Heidi Köngäs
Raahen Matkailuoppaat ry - Muistakko nää Korona- tai Ankkuri- tai Valio-baarin?
Onnen aika - Vanhan tavaran erikoisliike
92100