Brahenkatu 15, Vapaaseurakunta
Pekkatorin ympäristöä koristaa monta joulukalenteri-ikkunaa tämän joulukuun aikana. Tänään on vuorossa Vapaaseurakunta, joka on toiminut Brahenkadulla vuodesta 1937.
Suomen Vapaan lähetyksen työntekijät ja saarnaajat vierailivat Raahessa 1800-luvun lopussa. Raahe oli ystäväpiirinä Oulun rekisteriseurakunnassa 1920-luvulla. Oulun seurakunta aloitti Raahessa säännöllisen työn vuonna 1932.
Alkuaikojen vapaakirkollista toimintaa leimasivat Raahessa ennakkoluulot. Aikaa myöten ilmapiiri muuttui ja kokoukset keräsivät runsaasti osanottajia.
Raahen Vapaaseurakunta perustettiin huhtikuussa 1934. Seurakunnan ensimmäinen työntekijä oli Väinö Välkiö. Pisimpään Raahen Vapaaseurakunnan työntekijänä toimi evankelista Aino Korhonen, jota pidettiin seurakunnan äitihahmona. Hän oli Raahessa jo 1930-luvulla ja palkattiin vakituiseksi työntekijäksi vuonna 1947.
Korhonen työskenteli sananjulistajana ja pyhäkoulunopettajana vuoteen 1962. Hän oli musikaalinen ja opetti nuoria soittamaan ja laulamaan. (Raahen Seutu 16.4.2004)
Talo Wangelin suvulta Vapaakirkolle
Maisteri Gustaf Adolf Wangel (1854–1924) muutti vuonna 1887 vaimonsa Sigridin sekä tyttäriensä Esterin ja Dagmarin kanssa Raaheen. Hän toimi aluksi Raahen Alkeiskoulun (nyk. Keskuskoulu) lehtorina. Vuonna 1895 hän osti talon Brahenkatu 15 ja tontin N:o 29 Raahen neljännessä kaupunginosassa.
Wangelin merkitys Raahen (alkeis-) keskikoululle oli suuri. Hän uurasti 37 vuotta vuodesta 1887 alkaen koulun hyväksi. Hän oli vaativa ja hyvä opettaja. Ruumiillista kuritusta hän ei koskaan käyttänyt. Oppilaspolven toisensa jälkeen hän ohjaili elon tielle.
Wangel kuoli yllättäen 9.2.1924. Huolimatta 70 ikävuodestaan hän oli täysissä ruumiin ja hengen voimissa hoitaen viimeiseen saakka tarmokkaasti opettajatehtäviään. Hän sai vaikean sydänhalvauksen, joka katkaisi hänen elämänsä langan.
Wangelin kuoltua vuonna 1924 talo jäi hänen leskensä Sigrid Wangelin (o.s. Nordin) nimiin, mutta siihen muutti myös Tor Mikael ja Dagmar Julia (o.s. Wangel) Sovio perheineen. (Sovio-Sovelius-suku)
Perunkirjoituksesta näkyi, että kodissa oli pidetty vieraita, koska siellä oli esimerkiksi 41 paria kahvikuppeja ja asetteja, 18 viinilasia, viinikaraffeja, hillokulhoja, kolme kahvikannua, kahvikannunmyssyjä, 24 punaviinilasia, 14 pöytäliinaa, 24 serviettiä ja 24 pientä serviettiä, maljakoita, tarjottimia ja vateja, pellavapyyhkeitä ja sänkyvaatteita ynnä muuta.
Tor Sovio kuoli 1934. Dagmar Sovion perhe asui myyntitoimituksen aikana piharakennuksissa. Talo myytiin perillisten allekirjoituksilla ilman irtaimistoa Suomen Vapaakirkolle vuonna 1937.
Dagmar Sovio muutti vuonna 1937 Ouluun, josta sai töitä ruotsalaisen yhteiskoulun oppilasasuntolan johtajattarena. Vuonna 1942 hän muutti Porvooseen vastaavaan tehtävään. Kesät hän vietti Uudenkaarlepyyn edustalla saarimökissään. (Pia Sovio-Pyhälä. Raahen Joulu -lehti v. 2021)
Seurakunnan työmuotoja esimerkiksi
Jumalanpalvelukset sunnuntaisin ja opetusillat torstaisin. Hiljaisuuden messut, jotka ovat iltahetkiä, joissa saa rauhoittua kuulemaan psalmeja, rukouksia, runoja ja musiikkia Jumalan rakkauden ilmapiirissä. Lähetysilloissa kerätään varoja lähetystyöhön arpajaisten avulla.
Lisätietoja