Kauppakatu 27, Bio Huvimylly
Bio Huvimyllyn elokuvanäytöksiin jonotettiin. Jono ulottui Osuuskaupan portille ja sivu siitäkin. Kaikki odottivat Kalle Siposen saapumista kassalippaan kanssa.
”Takanani oli pitkä jono, joka ylsi pitkälle yli Brahenkadun. Olin lujasti päättänyt, että se on tällä kertaa minun kädessäni tämä kahva, eikä hitto vie Kaarelan Maukan, joka edellisellä leffareissulla pääsi yllättämään.
Aika lähellä jonon kärkipäätä näkyivät myös muut Katinhännän kaverit, Suomelan Mara ja Jorkki, Raikuvaaran Nisse, Kankaan Eku, Karin Kässy, Ruohosen Leke, Sankarin Pena, Lindin Kepe ja muut.
’Vihollisporukoista’ – keskikaupungin, Velekaperän ja Kaivokadun jätkistä muutamat onnekkaat olivat päässeet katkomaan meidän katinhäntäläisten voitokasta keulapään jononmuodostusta, ja esimerkiksi Nevalan Mara ja Kopsakankaan Raku näkyivät säälittävän kaukana jossain Osuuskaupan portin kohdalla. Oltiin nääs poikien kanssa eilen päätetty, että tällä kertaa ’me ollaan keulilla!’.
Tyttöjäkin näkyi siellä täällä, Silvennoisen Anneli ja Leena ainakin, Silve tietenkin Alponsa käsikynkässä, myös lapaluotolaisia vilahteli siellä häntäpäässä.
Erityisen hienolta minusta tuntui, että Norion Reijo, Muhosen Jussi, Kastellin Imppa ja Kartion Tane, nuo syvästi kunnioittamamme Isot Pojat seisoivat kiltisti meidän pienempien takana jonossa – se loi tilanteeseen aivan omaa juhlantuntua. Ja mikä komeinta: jonoon näytti asettuvan jo aikuisiakin, jopa keskikaupungin herrasväkeä!
Äkkiä sieltä hänniltä, Brahenkadun tähtäyspisteestä kajahti huuto: ’Nyt se tullee! Siposen Kalle tullee! Justiinsa käänty Kirkkokavulta Pekkatorille!’
Koko pitkä ihmisletka sai sähköiskun. Jono tiivistyi ja lyheni hetkessä, jokainen käänsi rintamasuuntansa kohti paratiisin ovea ja painautui kiinni edessään seisovaan. Tönimistäkin tapahtui ja pientä kinastelua, mutta järjestys säilyi.
’Nyt se on jo Raahenkavulla! Nyt se on Seutunkaupan kohalla! Nyt postin kohalla!’ Huudettiin vuoronperään jonon hänniltä.
Mitä lähemmäs Kallen jykevä hahmo vaaleassa perperissään kassalipas kainalossaan tuli, sitä hiljaisemmaksi jono jäykistyi, ja tulijan etenemistä selostavat huudot vaimenivat lopulta ketjussa eteneviksi kuiskauksiksi. Ja kun Kalle kääntyi Pitkällekadulle ja minäkin hänet nyt näin, oli jo täysin hiljaista. Pyhä Pietarimme taivaan avaimineen oli saapunut.” (Tekstilaina: Matti Pajula, Raahen Joulu -lehti v.2016)
Kuka oli liikemies Kalle Siponen
Kalle Siponen (1891–1962) aloitti liikemiesuransa Oulussa, missä hänellä oli kone- ja kahvilaliike. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Amanda Huotarin (1886–1937). Pari vihittiin 25.6.1913.
Oulusta Siposet muuttivat Pattijoelle vuonna 1919 viljelemään maata Kittilä-nimiselle tilalle (nykyisin Kujala). Perhe muutti 1920-luvun alkupuolella Raaheen.
Raahelaiset muistavat Kalle Siposen ennen muuta Bio Huvimyllystä. Hän perusti elokuvateatterin Raaheen vuonna 1923. Teatteri sai nimekseen Huvimylly, koska näytännöt olivat iloisia ja kauan odotettuja tapahtumia. Raahelaiset olivat ylpeitä teatterista, sillä kaupunkilaisten mielestä näin isossa kaupungissa oli pakko olla elokuvateatteri.
Elokuvateatteri aloitti toimintansa Roihun vuokratiloissa (Kauppakatu 30) pääty kadulle päin olevassa pikku rakennuksessa, joka on vieläkin olemassa. (Tulipalo tuhosi Roihun Kauppakadun ja Brahenkadun kulmassa sijainneen päärakennuksen elokuussa 2005.)
Aluksi elokuvia näytettiin 120-paikkaisessa Huvimyllyssä kerran tai kaksi kertaa viikossa. Erityisesti elokuvateatteriksi suunnitellun Bio Huvimyllyn rakennustyöt aloitettiin vuonna 1936. Rakennus valmistui keväällä 1937.
Ennen elokuvien alkua kaikki odottivat Kalle Siposen jykevän hahmon saapumista kassalipas kainalossaan. Hän seisoi ala-aulassa tarkkaillen yleisöä ja lipunmyyntiä sekä repi liput omakätisesti salin ovella. Näytöksen alettua hän palasi Kirkkokadun kotiinsa kainalossaan kenkälaatikon tapainen ruskeaan käärepaperiin kääritty kassa, joka sisälsi illan pääsymaksut ja lippuvihot.
Joulukalenteri-ikkunan koristeli Bio Huvimyllyn Pelastat Ry.
Lisätietoja
Kirsti Vähäkangas: Tolokun väkiä, raahelaisia/Meijjän kaupunki tarinoi