Rantakatu 9, Vihernikkari, Pohde, Kasvihuone
Joulu ilman joulukuusta – mahdoton ajatus. Joulukuusi on meille jokaiselle tuttu turvallinen joulun tuoja. Toisille tärkeämpi kuin toisille. Tuoksuva aito kuusi vai muovikuusi?
Joulu ilman joulukuusta – mahdoton ajatus. Joulukuusi on meille jokaiselle tuttu turvallinen joulun tuoja. Toisille tärkeämpi kuin toisille. Toinen tykkää tuoksuvasta aidosta kuusesta, toiselle muovikuusi on justiinsa passeli.
Vaikka elämme havumetsien maassa, ei joulukuusi ollut ensiksi käytössä Suomessa vaan Saksassa. Aki Pulkkanen on tutkinut joulukuusen historiaa kirjassaan Pohjolan Joulu. Hän kirjoittaa: ”Saksan protestanttisissa osissa, varsinkin yläluokan keskuudessa, joulukuusi oli käytössä jo laajalti 1700-luvulla.”
Joitakin vuosia sitten esitettiin televisiossa upea sarja Ison-Britannian kuningatar Victorian elämästä. Yhdessä jaksossa hänen saksalainen puolisonsa Sachsen-Roburgin prinssi Albert tuotatti hoviin joulukuusen. ”Sieltä se hitaasti löysi tien ensiksi ylimysten ja rikasten kauppiasten perheisiin ja sitten kaikkiin Lontoon koteihin.” Elettiin 1840-lukua.
Pohjolan Joulu -kirjan mukaan Suomen ensimmäinen varma tieto joulukuusesta on paroni Otto Wilhelm Klinckowströmin joulujuhlista. Hän pystytti 8. joulukuuta 1829 kotiinsa peräti kahdeksan joulukuusta.
Pienet pöytäkuuset olivat muodissa pitkin 1800-lukua. Kuusi saatettiin ahtaissa asunnoissa ripustaa kattoon. Koulut, kaupunginvirastot, yritykset ja seurakunnat ryhtyivät juhlistamaan joulun aikaa joulukuusella.
Samuli Paulaharju kirjoittaa Wanha Raahe -kirjassa, että joulukuusi seisoi rikkaiden porvarien saleissa ja loisti kuin paratiisinpuu. Purjelaivakaudella joulukuusi koristeltiin mitä moninaisimmilla paperihetuloilla. Ympäri kuusen ripustettiin pitkiä paperisuikaleita niin, että kynttilät tulivat läpi suikaleen yläpään reiästä. Suikaleisiin oli liimattu kuvioita, joita oli leikattu Heickellin mamsellin putiikista ostetuista kiiltopapereista.
Epäilemättä myös pienissä Katinhännän taloissa joulukuusi koristeltiin Heickellin puodin kiiltopapereilla, jota sai kolmella kopeekalla arkki.
Myös omenoita ja karamelleja oli tapana ripustaa joulukuuseen. Raahelaiset karamellimamsellit valmistivat juuri tähän tarkoitukseen passeleita paperipäällisiä kompiaisia. Saman asian saattoi kuusenkoristeena ajaa vanhaan karamellipaperiin kääritty puunpalanen.
Raahen kompiaiset
”Eijjollu ennen semmosta raahelaista rehhausta, häitä, hautajaispeijjaisia, ristijäisiä tahi muita kökkäjäisiä, joisei ois tarijottu kompiaisia. Issoihin häihin tingattiin jopa viis naulaa makijaisia. Pitokaramellit käärittiin rimpsureunasiin papereihin ja päälle liimattiin koriaaki koriampi glansbildi.
Jokkainen karamellifröökynä taiteili paperin mielesä mukkaan mutta fiiniä sen olla piti. Joskus karkkimaakari teki kiusaa konfektin saajalle ja lässäytti kuvaksi hanahen tai lampaan.
Stjernuddin rouva osti Heickellin fröökynän kirijakaupasta paperit, kuvat ja deviisit eli painetut pikku laput, joisoli värssyjä. Juhulaan passeli värssy täyvensi pitokaramellin. Hääkonvehtisa saatto lukia vaikkapa: ’Ilo on ihmisille luonnollinen tarve. Onni sen synnynnäinen kumppani.’” (Pekan kulumilta)
Joulupuu on rakennettu
Suomalaiseen joulukuuseen asetellaan yleensä ensimmäisenä latvatähti. Se muistuttaa meitä Betlehemin tähdestä, joka näytti tietä itämaiden tietäjille.
Omasta lapsuudestani muistan, että paperisuikaleista askarreltiin nauhoja, jotka kiersivät joulukuusen oksalta toiselle. Nauhaan pujotetut pienen liput ovat olleet myös suosittuja. Kansakoulussa askarreltiin villalangasta pieniä tonttuja, jotka sitten vuodesta toiseen kaivettiin esille vintiltä ja laitettiin tyyriisti roikkumaan kuuseen.
Tehdasvalmisteiset koristeet, hopea- ja kultanauhat eri versioineen ovat helppo vaihtoehto kiireiselle koristelijalle. Olipa oma suosikkisi itse tehty tai ostettu, joulukuusi kuuluu suomalaiseen jouluun.
Lisätietoja
Aki Pulkkanen: Pohjolan Joulu – perinteitä kekristä nuuttiin v. 2018
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe
Kirsti Vähäkangas: Pekan kulumilta – Meijjän kaupunki tarinoi