Cortenkatu 3, kioski ja kioskin ikkuna
Cortenkadun alkupäässä entisen tupakkatehtaan naapurissa on nyt kauniisti entisöity 1800-luvulla rakennettu talo. Tällaiset talot saavat tonttu Tomeran aina hyvälle tuulelle.
Tonttu Tomera tallustaa omissa aatoksissa Rantakadulla. Hän lähestyy Cortenkatua, kun kirkonkello lyö kolme lyöntiä. Tämän yön partiokierros jatkuu Cortenkadulle, joka on kaupungin vanhimpia katuja. Sitä pitkin ovat vaeltaneet vuosisatojen kuluessa ihmisten lisäksi tontut, jopa kummitukset.
- Enää eivät yövahdit kierrä kaupunkia, Tomera miettii itsekseen. Kyllä hän vielä muistaa, kun yövahti lähti liikkeelle yhdeksältä ja huuteli: ”Kello on kymmenen lyööny – lyööny!” Ja sen jälkeen hän toisti huutonsa tasatunnein aamuneljään asti. Yövartijoiksi kaupunki pestasi vaareja, jotka eivät muuhun työhön enää kelvanneet. Pääasia, että äijästä lähti ääntä.
Ennen palovartijan kierrosta lähti liikkeelle ”trumpari”, Sarklinin Matti, vanha merimies, joka löi iltarummun merkiksi, että olisi aika hankkiutua yöpuulle.
- Kyllä siinä monesti tuli ulkona vipeltäville lapsille kova kiirus sännätä kotiin, Tomera muistelee. Hitakaisia yövahti komensi äkäisesti pois kaduilta.
Näin siinä taas kävi. Tonttu Tomeran ajatukset karkasivat purjelaivakaudelle, jolloin hän aloitti tonttu-uransa Katinhännässä. Hän muistaakin siltä ajalta asukkaita ja heidän toilailuitaan niin hyvässä kuin pahassa.
- Tupakkaenkelit olivat hauska näky, kun he valkoiset työtakit lepattaen juoksivat töihin ja taas töistä kotiin, Tomera hymyilee itsekseen, sillä hänellä oli vain hyvää raportoitavaa ahkerista pojista. Johan Leufstadiuksen tupakkatehdas toimi tässä Cortenkadun kulmassa. Tehtailija oli saanut privilegiot toiminnalle vuonna 1848. Hän mainosti tuotteitaan parhaana Virginian tupakkana. Siitä Tomera on iloinen, että Leufstadiuksen talo seisoo vieläkin paikoillaan.
Vastapäisessä kulmassa sijaitsi tuomari Alopaeuksen talo, joka tunnettiin myöhemmin piirilääkäri Carl Robert Ehrstömin talona.
- On surullista todeta, että talo tuhoutui tulipalossa. Oliskohan meillä museota ilman Ehrströmin ennakkoluulotonta toimintaa, hän pohtii. Museo toki olisi, vaan ehkä ei Suomen ensimmäinen paikallismuseo.
- Ai niin, kiltteyksiähän tässä piti kirjata, Tomera komentaa itseään tarttumaan sähköiseen muistikirjaan, joka on korvannut työparin. Hän ruksaa plussat uuden talon asukkaiden tietoihin.
- Sähköä ja tekoälyä. Kohta kai tontutkin joutavat museoon muistojen joukkoon, hän murehtii. Ikävä on alkuperäistä työparia tonttu Vähätomeraa, joka siirrettiin eläkkeelle. Yhdessä oli niin mukava liikkua.
- Sehän taisi olla lääkäri Johan Justus Staudinger, joka asui tupakkatehtaan naapurissa. Ihan pikku vaivalla ei lääkäriä kehdattu vaivata. Ohjeita pyydettiin parantajiltakin, joilla oli omat konstinsa. Vatsatauti saattoi parantua pellavansiemeniä nauttimalla ja ryystämällä vuoroin kylmää, vuoroin kuumaa vettä, Tomera puistelee päätään itsekseen ja tuumii puoliääneen, ettei nykyihminen noilla ropella tokene.
Tupakkatehtaan naapurissa on nyt kauniisti entisöity 1800-luvulla rakennettu talo. Tällaiset talot saavat tonttu Tomeran aina hyvälle tuulelle.
- Kyllähän minä Helmin muistan oikein hyvin. Hän oli hyvin idearikas ihminen. Helmin ideoista yhtenä todistusaineistona Cortenkadulla seisoo edelleenkin kioski. Tämä on kiva pieni erikoisuus Cortenkadulla, tonttu nyökyttelee itsekseen.
Helmi osti rakennuksen vuonna 1964 kioskikauppias Tauno Tuularilta. Kioski tuotiin tontin kulmalle Varvista. Hän piti kioskia auki jonkin aikaa. Ehkä kauppa ei kannattanut tällä paikalla. Joka tapauksessa kioskitoiminta jäi lyhytaikaiseksi. Rakennus sen sijaan jäi seisomaan paikalleen.
Kirkonkello lyö neljä lyöntiä. Tämän yön kierros alkaa olla loppumetreillä ja on aika hiipiä varpahillaan kotikoloon lepäämään ja odottamaan huomista kierrosta.
- Mistä johtuu tämä sähköinen hiljaisuus? tonttu Tomera huomaa äkisti, ettei kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku ole tehnyt yhtään päivitystä koko yönä. Ja missä se tonttukokelas Touhokin viilettää?
Tonttu Tomera tekee vielä yhden päivityksen ja vinkkaa Joulupukille: Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirja pakettiin kaikille kilteille katinhäntäläisille.
Tekstin pohjana on käytetty Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjassa julkaistua karttaa ja tekstiä.
Lisätietoja
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe