Kirkkokatu 20, ent. SYPin talo, Kirkkokadun puolella
On joulukuun ensimmäinen päivä. Tonttu Tomera on herännyt kesäuniltaan. Hän lähtee partiokierrokselle Pekkatorilta. Siitä hän kävelee Kirkkokatua verkkaisesti kohti Koulukatua.
On joulukuun ensimmäinen päivä. Tonttu Tomera on herännyt kesäuniltaan ja hieroo silmiään. Hän päättää lähteä ensimmäiselle partiokierrokselle Pekkatorilta. Siitä on hyvä kävellä Kirkkokatua verkkaisesti kohti Koulukatua (ent. Mentzerinkatu).
- Tämä Koulukatu oli ennen Mentzerinkatu. Kyllä se pormestari Mentzerin nimi olisi pitänyt säilyttää, hän ajattelee.
Carl Mentzer hankki tapulikaupungin oikeudet Raahelle vuonna 1791. Siitä Raahe pääsi silloin elämisen alkuun aivan kuin sitten 1960-luvulla, kun Yrjö Reinilä hommasi tänne Rautaruukin. Koulukatuja on vaikka missä, mutta Mentzerinkatu oli vain täällä.
- Mikä into raahelaisilla on ollut muuttaa hyvät kadunnimet toisiksi, niin kuin tämäkin Reiponkatu. Mikähän idea oli muuttaa se Kaivokaduksi, Tomera pohtii mielessään mutta on iloinen siitä, että raahelaiset tulivat toisiin aatoksiin ja muuttivat kadun takaisin Reiponkaduksi.
- Kyllä purjelaivakauden köydenpunojat ovat oman katunsa ansainneet, hän ajattelee painokkaasti.
Tonttu Tomera on toiminut Katinhännässä tonttuna purjelaivakaudelta alkaen ja tuota kaupungin loistokasta aikaa hän ei hevillä unohda eikä hän unohda entistä työpariaan tonttu Vähätomeraa, joka joutui jäämään varhaiseläkkeelle vain 700-vuotiaana, kun Korvatunturilla pidettiin yyteet.
Tonttu Tomera seisoskelee Koulukadun ja Kirkkokadun kulmassa ja palauttaa mieleensä ajat 1800-luvun puolivälissä. Kauppias Johan Montin omisti tässä kaksi tonttia. Vastapäätä Kirkkokadun puolella sijaitsivat kultaseppä Carl Abraham Hårdhin ja kauppias Johan Friemanin kiinteistöt.
Johan Montin muistetaan raatimiehenä ja kauppiaana. Hänellä oli osuuksia Durchmanin yhtiössä, mutta mikään suuri laivanvarustaja hän ei ollut. Hän oli myös maanviljelijä viljellen vainioittain ruista, ohraa ja perunaa. Huushollissa tarvittiinkin paljon elintarvikkeita, sillä Montinin perillisiä oli lähes parikymmentä.
Montinia vastapäätä kulmatontilla hattumaakari Karl Jurvelius piti putiikkiaan. Toisessa kulmassa taas sijaitsi kaupunginviskaali Zachris Lackströmin talo. Edesmenneitä kaikki. Niin kuin purjelaivakausikin. Tonttu Tomera huokaa raskaasti.
- Joulukuun ensimmäinen päivä on vuoden raskain päivä, hän tunnustaa. Jouluun on vielä monta viikkoa ja silti pitäisi raportoida Joulupukille ihmisten kiltteyksiä ja tuhmuuksia. Kuka sitä jaksaa pingottaa kilttinä koko joulukuun?
Tonttu Tomera havahtuu muistelmistaan, kun sähköinen muistikirja piippaa. Kirjastotonttu Taavetin digikummi Tuisku on tehnyt päivityksen sähköiseen muistikirjaan. Hän oli tarkkaillut katinhäntäläisiä syksyn kirjamessuilla ja tehnyt merkintöjä, jotka nyt sirsi Joulupukille lahjavinkeiksi. Näppärä tonttu!
Tonttu Tomera vaipuu takaisin mietteisiinsä. Häntä hymyilyttää, kun hän muistaa kultaseppä Karl Abraham Hårdhin. Mies oli pikkuinen ja paksu mutta omana aikanaan arvostettu mestari. Kulta sekä hopea taipuivat koruiksi ja tarve-esineiksi hänen pajassaan, kun kisällit ahersivat valaen ja valssaten upeita esineitä. Kyllä niitä kelpasi joululahjoiksikin antaa.
Mutta missä vaeltaa tonttukokelas Touho? Tonttu Tomera epäilee, ettei nuorukainen ole herännyt kesäuniltaan, vaan vetelee sikeitä unia kotikolossaan. Tomera lähettää hälärin. Vähän on takkuista tämän yön partiokierros ollut. Mutta kyllä tämä tästä!
Tekstin pohjana on käytetty Samuli Paulaharjun Wanha Raahe -kirjassa julkaistua karttaa ja tekstiä.
Lisätietoja
Samuli Paulaharju: Wanha Raahe